United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Armas ompi Ahdin mailla Olo oiva Aaltolassa; Tääll' on vuoret, kullan vuoret, Tääll' on laaksot, lemmen laaksot, Täält' ei nouda nuodemiehet, Raasta rautaiset ritarit Väen vienoa vihille, Pakon sulhasen sylihin.
Vaka vanha Väinämöinen silloin tuon sanoiksi virkki: "Hyvä tääll' on ollakseni, armas aikaellakseni: maksat leiväksi pätevi, marut maksan särpimeksi, keuhkot käypi keitokseksi, rasvat ruoiksi hyviksi.
Tääll' on laakso, lehto hellä, Jossa varpunenkin saa
Ma heihin käännyin, lausuin: »Oi te, joilla on varmuus nähdä valo korkein kerran, päämäärä ainoo ikävöimisenne! Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teiltä niin pois on valistava, että kirkas sen läpi virtaava on muiston kymi, nyt virkkakaa ois mieluisaa se mulle tääll' onko ketään lasta Latiumin; vois häntä hyödyttää, jos saan sen tietää.»
Tanssiaisiin tultiin; kaikki mitä Kaupungiss' ol' nuorta, uhkeaa ja Ihanaa tääll' loistossansa nähtiin Yhtyneenä nyt, ja poloneesi Antoi alkajaiset tanssin iloon. Ihmeen sorjana ja entistänsä Sulompana nähtiin nuoren kreivin Pyörittävän paronessaa saliss', Sitten tyttäriä pari kertaa.
Te ette viisaustieteessänne tietä vaella yhtä; niin teit' itserakkaus ja halu näyttää eteviltä hurmaa. Tääll' ylhäällä tuo sentään siedetähän mieluummin kuin jos itse Herran sanaa siell' ylenkatsotaan ja vääristellään. Ei muisteta, kuin paljon verta maksaa sen kylvö päällä maan ja otollinen kuink' on, ken nöyryydellä siihen turvaa.
Ken hyvää herttuaa ei kuolleeks tiedä? Ei sovi vainaan ruumist' ilkastella. EDWARD. Ken hänt' ei kuolleeks tiedä! Ken sen tietää? ELISABETH. Hyväinen taivas, tätä mailmaa! BUCKINGHAM. Minäkö kalvas niinkuin muut, lord Dorset? DORSET. Niin kyllä, loordi; tääll' ei ainoata, Jonk' ei nyt poskilt' oisi puna poissa. EDWARD. Clarenceko kuollut? Peruutinhan käskyn.
Kas kuin Pyhäjärvikin läikkyelee, Sen lainehiss' ui sadat luodot ja saaret! Kas Simpelen selkä kun siintävi myös, Mut, Luoja, sun uhkein' mestari-työs On Vuoksi ja sen iki-armahat kaaret! Tääll' istuihe Wäinämö soittelemaan, Ja haltia-henkensä lauluhun kiihtyi, Luo riensivät luodut ja kuunneltuaan Ne hurmautui sulo-sointuhun viihtyi.
ANTONIUS. Sydämes täys' on; syrjään käy ja itke. On, huomaan, suru tarttuvaa: mun silmän' Se kostui, kun sun silmissäs se näki Nuo murheen helmet. Tuloss' onko herras? PALVELIJA. Hän yöt' on viisi peninkulmaa täältä. ANTONIUS. Palaja, kerro mit' on tapahtunna. Suruinen tääll' on, vaarallinen Rooma, Octaviolle epävarma Rooma. Pois! joutuun! Kerro hälle se. Ei, varro!
Olemmehan yksi sielu Jaettu kahteen, joiden koko riento On yhdistäytä jälleen. Suojelkoon Sua Herra! Morsioksi itses pue! Tääll' ylkänäs taas Akselisi kohtaat.