Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Niin, synnyin syytä, herjaa kantamaan mä myös sen päivän, jona heittäyivät veristymättä miehet Suomenmaan, ja ennenkuin lens' siihen luotikaan, jo Svean uljaan linnan pettäin myivät. Mut voinko murtaa minä sulut lain, anastaa ohjat kohtalon, mä heikko? Minunko nousta tuli? Minun vain? En noussut, siis niin virka tahran sain, mut vihall' älä muserra mua, veikko.»
Rakas Jonakseni, minä luulen, että kuolen täällä Eislebenissä, jossa minä synnyin ja kastettiin." Hänen muut ystävänsä herätettiin ja tuotiin hänen vuoteensa luo. Jonas arveli, että hiki hänen otsassaan oli hyvä merkki, mutta T:ri Luther vastasi: "Se on kuoleman kylmä hiki. Minun täytyy jättää sieluni Jumalan haltuun, sillä tautini kiihtyy."
Pääsi voitele, se kohta kantaa Ihanaisen kunjan seppelin; Riennä kotokartanosi juhlaan, Sali lehditetty vartoo sua'. Niinkuin aamu tämä katsahti hän, Kaunis sulhaiseni, puoleeni. Hän mun sulhaiseni, ylkämiehein? Mikä onnen autuus ääretön! Aatokseni ihanasti pyörtyy Harhaellen hänen povessans, Manttelinsa pyhäs hämärässä Sieluin eksyileevi hymysuin. Että synnyin tänne!
FAUST. Oi miksi konsana synnyin mie? Pois! tai heti surma teidät vie! Turhaa siekailusta ja jaaritusta! Jo korskuu orhiparini musta. Koht' aamu sarastaa! MARGAREETA. Mikä hirviö maasta kohoaa! Tuo! tuo!
Kirottu se hetki, jolloin sikisin, se hetki, jolloin synnyin, ja se päivä, jolloin äitini rintoja imin". "Saara! Lopeta Jumalan tähden!" huusi Jaakko Worse; hän istui sängyssään, pitäen kiinni siitä molemmin käsin, hikihelmet nousivat otsallensa ja hän vapisi niin että sänky tärisi. Saara käänsi terävät silmänsä hänen puoleensa ja sanoi: "Oletko vihdoinkin langennut elävän Jumalan käsiin?"
Isäni oli, naimisiin mennessään, kahta vertaa vanhempi, kuin äitini, ja heikko ruumiinluonnoltaan. Hän kuoli vuoden perästä ja, niinkuin olen sanonut, kuusi kuukautta ennen, kuin minä synnyin mailmaan. Tämmöinen oli asiain laita iltaa ennen tuota tapauksista rikasta ja tärkeätä perjantaita, joksi minä, annettakoon minulle anteeksi, sitä nimitän.
"Te olette syntynyt Toukokuussa kukkaisten kanssa." "Parhaimmat kaikista kukista syntyvät ennen Toukokuuta orvokit." "Mutta ne syntyvät siimeksessä ja rakastavat sitä. Toukokuun lapsena te varmaankin rakastatte aurinkoa!" "Minä rakastan aurinkoa se ei milloinkaan ole liian loistava tai kuuma minulle. Mutta minä en luule että synnyin auringonpaisteessa, vaikka olen Toukokuussa syntynyt.
Jos meitä kuulis Herra kaikkeuden, rukoilisimme sulle rauhaa hältä, kun säälit kohtalomme kolkkoutta. Sa mistä haastaa, tietää tahtonetkin, kuulemme, kertoilemme, tyyntyessä tään tuulen, kuten tyyntyvän se näyttää. Maa, jossa synnyin, oli siellä, missä Po-joki mereen laskee, löytääksensä keralla lisävirtojensa levon.
Näin puhui ruusunen; mutta hänen vaiettuaan korotti peipponen äänensä ja viserteli: »Kallis on mulle tuhatjärvinen Suomi, jossa synnyin, kasvoin. Siellä aamuauringon herätessä virsiäni virittelin, siellä tyyneenä kesäiltana ystäväni löysin. Istuin kerran tuuhean koivun oksalla ja sen koivun juurella lepäsi jäntevä nuorukainen. Hän silmäili edessään aukenevaa kivistä ja kaitaista tienpolkua.
Sen teenkin sydämestäni, kun olen monen vaaran kautta jälleen päässyt isänmaan kankahille ja armaani luo. Maa on sinun, niinkuin minunkin synnyin- ja isänmaa, mutta minun tyttäreni, minun ainoa Mari lapseni ei ole sinun armaasi, sanoi vaari, polkien jalkaa isäni edessä. Isäni tapaili vyöllänsä riippuvaa meripuukon tuppea oikealla kädellänsä ja sanoi: Koetetaan sitten!
Päivän Sana
Muut Etsivät