Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kokonaan hämmästyksen ja mielenliikutuksen vallassa, Johanna juoksi kätkemään punastuvat kasvonsa herttuattaren helmaan. "Jumalan tähden", nuori herttua huudahti, "äitini, kuinka olette vaalea!" "Ei se mitään ole", tämä sanoi, "ilo ... minun sydämmeni ei siihen ole enää tottunut.
Samoin kuin nuoruuden päivinäni, samoin nytkin rakkauden side vetää minut luoksesi. Vaeltakaamme yhdessä! Koettakaamme ainakin vaeltaa yhdessä! Sydämmeni rukoilee sitä sinulta ja sinun, Saara! eikö se kuiskaa sinulle, että me voimme sopia toisillemme ja tulla onnellisiksi yhdessä?» «Enkö minä tule sinulle elämän taakaksi?
Niin teen, vaikka riehuisikin povessani ikuisesti liekehtivä tuli! Pois kauas tästä! Tule, aava valtameri, ja viileytä sydämmeni kuume! Ole unohdukseni virta! LIINA. Mutta katso, hän seisoo kuin uneksuva. Leo! LEO. Katselenhan kalliota tuolla. Ennen usein tähtäilin sen kiireeltä alas kohden kotokartanoa, peltoja, niittuja ja polveilevaa jokea.
Tahtoisitko lähteä pois huoneestani ja jättää minut rauhaan? Rauhaan pääset minun puolestani. Pääset ijäksi! Minä läksin ja suljin oven. Omaan huoneeseni saakka pakenin. Siellä vaivuin sohvaan. Ruumiini vapisi, sydämmeni löi, vereni kuohui. Olin pakahtua. Puristin käteni ristiin ja istuin siinä liikkumattomana, huohottavana, värisevänä, en tiedä, kuinka kauvan.
ANNA. Ja niin äveriäs mies. LIINA. Minun käteni ja sydämmeni! Mikä rohkea hävyttömyys! ANNA. Vänrikiltä? LIINA. Kaikilta! ANNA. No Jumalani! Voi teitä! Sen tahtoisitteko täällä tytön työksi? LIINA. Pois, hupsu! Minun työkseni? ANNA. Mutta minä muistelen LIINA. Mitä muistelet? ANNA. Elämän ankaraa lakia! LIINA. Mitä huolin siitä? Nämät miehet, jaa, kas nämät!
POIKA. Oi, jätä, vaari, julmat voivotukses; Tädille taru kerro ratoksi. MARCUS. Ah, hento poika liikutuksesi itkee, Kun vaarinsa hän näkee synkkyyden. TITUS. Vait, hento taimi, kyynelien lapsi! MARCUS. Kas noin, sen tapoin! Kärpänen se oli. TITUS. Hyi, murhamies! Sydämmeni tapoit; Jo hirmuun silmäni on kyllästynyt. Ei murha-isku, lyöty syyttömään, Tituksen sovi veljelle. Pois joutuin!
»Vaan jospa nyt et tullekkaan, Niin ohjaa aina tieni Ja puhtahana kätke vaan Mun sydämmeni pieni, Niin että kerran tulla saan Sun luokses, enkel' armas; Siks' sielustani poista vaan Sä synnin myrkky karvas!» Juoppous ja raittius. On maa ja maassa kansa Elää ja askaroi; Vaan päivyt valollansa Valaista sit' ei voi. Sill öinen peikko julma On myrkky-usvallaan Sen ympärillä ilman Täyttänyt kokonaan.
Nyt kutsun taivaan todistajaksi siitä, että olen tahtonut sovintoa, vaan että te olette sitä estäneet! Kantakaa edesvastausta siitä, sydämmeni teitä syyttää ja historiani on teitä syyttävä ijankaikkisesti!
ALMA. Kätkisinko tämän, ja niin teeskennellen, Kehnomielisesti valehdellen tässä Teidän edessänne, vierittäisin tuskan, Katkerimman kaikist, Leonardin kuoloon, Iso-isäin poistumiseen surman kitaan, Tuskan, jonka lähde toisialla kuohuu? Ei! vaan hetkes ulosliehtoa mun täytyy Sydämmeni ahdistuksen. Kilian! Unohtaa sun tahdon, ja niin kaiken riemun Täällä elämämme kannikalla kaidal!
Naiskyyneleistä sydämmeni heltyi, Ja ne vain sitä tavallist' on tulvaa; Mut tuopa, moinen miehen itkun tyrsky, Tuo sielun myrskyn kaivelema rankka, Enemmän pelottaa ja tyrmistyttää, Kuin jos näkisin taivaan katon täynnä Tulisten ilmanraanain kiemuroita. Pää pystyyn vain nyt, kuulu Salisbury, Ja ylväin mielin pois tuo myrsky työnnä!
Päivän Sana
Muut Etsivät