Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mutta minun sydämmeni on jäänyt tyhjäksi ja kylmäksi, se aivan suonenvetoisesti kouristui joka kerta kun minussa heräsi kysymys: tämmöistäkö elämä on, eikö sillä ole mitään enempää tarjottavaa. Ja joka kerta tukehutin minä tuon kysymyksen: semmoista on elämä ja semmoiseksi se jää.
Mitä teen? kahden virran-kierroksen keskellä väikyn. ELMA. Min tahtoo isäni? MAUNO. Käy likemmä Mun tyttäreni; asian tärkeän, Mi kaiken elämämme onneen koskee, Nyt sulle ilmaisen, mun Elmani. ELMA. Ja otsallanne vallitsevi yö, Ja kauheasti vääntyy huulenne. Mun sydämmeni katkerasti kärsii, Kun muotonne näin synkeänä nään. Oi taivaan armo, paista hänen päällens Ja poista tämä mielen pimeys!
Tulevaisuuden haave oli nyt sydämmeni sisäisin ajatus, sen syvin vaikutin. Siitä mieli syttyi, sille sydän sykki. Se sisälsi ainoan ja kaiken elämänviehätyksen, Humaltuminen muuttuu tarpeeksi. Ei se ensin ollut mikään tarve. Se vaan viritti innostustamme, aukasi sydämmen ja päästi kielen kahleista.
Haa! sinä kiukkuinen pedon penikka, mitäs teit? Olethan jo täyskarvanen peto. RACHEL. Peitä, kätke, pimeys, mitä hän sanoi. Minä tahdon unohtaa sen sanan; unohtaa, unohtaa, unohtaa! CANZIO. Claudio, sinä olet minua herjannut, herjannut morsiantani Marciaa. MARCIA. Minä olen muukalainen, ketä tarvitsee heidän peljätä, ellei puollusta minua hän, jonka huomaan annoin sydämmeni? Canzio, oletko mies?
Mutta kaunis Marcia, terve! Hyvin, ettäs tulit, mun veljeni. Mutta kuinkahan on laitamme nyt? CLAUDIO. Minä olen niinkuin ennenkin, mutta sinua, näen minä, vaivaa sama mielen levottomuus vielä. Sun silmissäsi mikä tumma, humajaava loimo! Tämä leikkaa sydäntäni, kurja Canzio. CANZIO. Ystäväni, totta sanoen, olenpa ollut noin yhden päivän ja yöseen kovasti levoton, enkä löydä sydämmeni rauhaa.
Seisoin ikäänkuin hehkuvilla hiilillä ja tunsin valtasuoneni tulisesti sykkivän ja sydämmeni levottomasti tykkivän. 'Mitä kuva maksaa? kysäsi hän minulta. En tiedä mistä sain rohkeutta vaatia noin isoa summaa, mutta melkein tahdottomana vastasin minä: 'Viisikymmentä louisdoria. Kreivi katsoi kummissaan minuun ja rohkeuteni oli jo niin masennuksissa, että vapisin ja koko ruumiini vavahteli.
"Ole, sydän, iloinen". Jos henkeni on teille rakas, niin soittakaa: "Ole, sydän, iloinen". SOITTAJA. Miksi juuri sitä? PIETARI. Niin, hyvät pelimannit, sen vuoksi että sydämmeni itse soittaa: "Sydämmeni on murheinen". Oi, soittakaa minulle joku hauska litania lohdutukseksi. SOITTAJA. Ei mitään litaniaa; ei ole aikaa soittamiseen nyt. PIETARI. Ette siis tahdo? SOITTAJAT. Emme.
Ajatuksissani olen luonanne joulu-aattona, kun luette tämän kirjeeni; näen niin selvästi teidän kaikkien kasvot edessäni ja kuusenne ja jouluriemunne sekä isänmaani valkoisessa juhlapuvussaan. Sydämmeni pohjasta toivotan teille kaikille hyvää joulua Ajatelkaa rakkaudessa Gerdaanne".
Näin katsahteli kerran jumalatar ylpeä, seisten Ilionin tanterella, keihäs kädessä ja käsivarrella kultakiiltävä egid, sankarten temmellystä tähtäellen. Sinä olet kaunis, ja senpätähden karkasi mun sydämmeni sun haltuus väkivalloin. Mutta ellen erehtynyt, niin ilmoittipa sinunki puheesi ja katsantosi lemmistyneen naisen, ja minä olin tunteisi esine. Miksi en taitaisi aatella niin?
CLEOPATRA. Et mua tunne. ANTONIUS. Kylmä olet mulle. CLEOPATRA. Oi, armas! Minä kylmä! Silloin taivas Mun sydämmeni jäistä myrkkyisintä Raetta valakoon! Sen ensi kuuro Mua kohdatkoon; kun sulaa se, niin myöskin Hajotkoon henkeni!
Päivän Sana
Muut Etsivät