Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ah! miksi tuntee sydämmeni tällä hetkellä niinkuin yömustan, veripäärmeisen ukkospilven läsnä-olon, joka hirmuisen jyrkkänä ja pyörryttävän korkeana kohisten lähenee meitä? Mariamne, mua aavistaa, että jotain hirmuista on kirjoitettu hänen kohtalonsa kirjaan. MARIAMNE. Korkeuden voimat kohtalomme johtaa. RACHEL. Niin niin; mutta levoton on äitin sydän.
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, kuolema kynti ja minä itse itkin. »Tule mies rengiksi!» kuolema huusi »Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi.» Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan. Tottahan Tuonela hoitavi lastaan. Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa viikot ne vierii ja elonhetket karkaa. Ystävä on kaukana ja sydämmeni jäässä Herra, koska seison ma sarkani päässä?
Mutta silloin en tiedä tarkoin, oliko syy Jimparan silmissä vai siinä, ettei minulle koskaan ollut syntynyt lasta en tiedä tuntui ikään kuin sydämmeni olisi sykkinyt kovemmin ja minä annoin kieltävän vastauksen.
Tässä voin senkin kertoa, että eräs heistä, joka kerran pyysi minua vaimokseen, tuli jälleen; vaimonsa oli näet kuollut ja hän tarvitsi jonkun talouttansa ja äidittömiä lapsiaan hoitamaan. Sydämmeni tosin sykki pienokaisille, mutta isää en voinut yksin jättää, ja siten menetin viimeisen tilaisuuden saada oman kodin.
Joka kerta kun Helsingistä tuli kirje, sykki sydämmeni äärettömän lujaa, ja minä ajattelin tiedän kyllä ketä. Tuhansia pieniä viittauksia ja yllykkeitä käytettiin toivossa, että täti lähtisi kanssani Helsinkiin; mutta hän ei ollut mitäkään tietävinään, ja me jäimme Rauhalaan.
MENENIUS. Nyt hyvä sana vaan. COMINIUS. Niin, jospa siihen Hän taipuis! VOLUMNIA. Hänen täytyy ja hän tahtoo. Niin, etkös? Tahdothan sa? Mene joutuun! CORIOLANUS. Esiintyäkö paljain päin mun täytyy Ja jalon sydämmeni taakaks panna Näin kurjin kielin valhe? No, ma teen sen! Maatilkku tää jos vaarass' olis vainen, Tää Marcion ruumis vaan, sen tomuks hiertää Ja tuuleen kylvää sais he. Forumiin nyt!
Anna ei kadottanut ainoatakaan sanaa, vaan syvä, todellinen ilo täytti hänen sielunsa ja hänen silmissään säteili kostea välke katsellessaan pastorin vakavia, aivan kuin sisäisen valon kirkastamia kasvoja. Minä olen niin sanomattoman iloinen, kummitäti, sanoi hän, puristaen kirkon käytävässä neuvoksettaren kättä hän puhui aivan minun oman sydämmeni tunteita.
Vastahan juuri taas olen tavannut sinut sydänkäpyni, niin nytkö sinut jättäisin? Ei! kaukana valtamerellä myrskyjen ulvotessa, ja aaltojen pauhatessa, olen uneksinut tästä hetkestä. Kun vieraiden maiden ihanat näköalat eteeni aukesivat ja mitä viehättävintä nautintoa tarjosivat, en voinut niistä iloita, sillä sydämmeni oli kaukana Pohjolassa, luona ihanan impeni, luona sydämmeni valitun.
Tahtoisin tähän paikkaan, tähän paperille panna kaikki yhtaikaa, koko sydämmeni jokaisen nähtäväksi. Sillä kun koetan kuvata suhdetta Jumalaan, joka minussa nyt niin aavistamatta syntyi, tuntuivat kaikki sanat elottomilta.
Metsään ehdittyäni oli sydämmeni yhtä kevyt kuin pesänsä löytäneen lintusen. Metsän läpi vei oikotie, kapea polveileva polku, jota vieraan silmä tuskin olisi keksinytkään. Yöllä oli satanut vähän lunta, ja kylmässä ilmassa jäätyneet kiteet peittivät kaikkialla puiden oksat hopealle kimaltelevalla härmällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät