Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Hänen vaimonsa toi minulle taulun. Huolet ja puute kuvastuivat hänen kasvoissaan, minun kävi häntä sääli. Kuva ei ole huonosti maalattu, se on tosi; mutta hinta, viisikymmentä louisdoria, on kuitenkin kovin suuri." "Ja mitä tuo Helena taulu mahtaa maksaa?" kysyi Adelbert. "Kaksisataa louisdoria; polkuhinta!" huudahti kreivi.
»Vai niin, vai luulee hän sen käyvän niin helposti ... 2,000 louisdoria!... Oletteko mokomaa ennen kuulleet?» Hän nousi ylös ja käveli muutamia askelia lauhduttaaksensa harmiansa; sitten palasi hän miehensä luo takaisin, sanoen: »Tom, siitä on jo yli kolme kuukautta, kun se hupelo alkoi saarrella minua... Mutta mitä on hän voittanut? Usko minua, ett'ei tämän enempää.»
"Herra pastori", sanoi hän, "tämä raha, josta luulitte, että se oli minulta pudonnut, ei ole minun, keltä liekään hävinneet, ja minä jätän sen teidän käsiinne, että te, oikean omistajan ilmestyessä, sen hänelle takaisin antaisitte." Friedrich pastori otti kukkaron, luki rahat, jotka hän piti käsissään ja sanoi: "Tuossa on kaksikymmentä louisdoria, paitsi muutamia hopearahoja.
Tulipunainen neilikka hehkui minua vastaan kuin tulipallo minä pudotin kynän ja peitin kasvoni käsilläni; minusta tuntui, kuin olisi koko maailma pyörinyt edessäni. "Setä", huudahti hän kiireesti, "minä olen sopinut kreivi Kellin kanssa hinnasta ainoastaan viisi Louisdoria määräämäsi hinnan yli... Suostutko siihen? Ja etkö tulisi Darlingia katsomaan? Minä olen tuottanut sen tänne pihalle."
Lyhyesti, Werner, rahaa. Rahaa! No niin, ilomielin! tässä on vähän! Tässä on ne sata louisdoria ja tässä ne sata tukaattia. v. Nuo sata louisdoria saat viedä Justille. Hänen on heti jälleen lunastettava se sormus, jonka hän tänä aamuna on pantannut. Mutta mistä saat lisää, Werner? Tarvitsen paljon enemmän. Jättäkää se minun huolekseni. Se mies, joka osti tilani, asuu täällä kaupungissa.
Mutta oikeastaan aioin vain teitä kiittää, kun hyväntahtoisesti otitte ne sata louisdoria talletettavaksenne. Just jätti ne minulle takaisin. Olisin tosin suonut, että yhä edelleenkin niitä tallettaisitte. Mutta te olette muuttanut uuteen asuntoon, jota emme tunne kumpainenkaan. Kukapa tietää, minkälaista siellä on.
"No niin, en saata sanoa, että aivan väärässäkään olisit, poikani rakas", vastasi kreivi; "mutta muista toki, miehellä ei ole kuulusaa nimeä, ei mainetta mitään! Minusta on todella hävytöntä, että hän pyytää viisikymmentä louisdoria taulustaan. Jospa nyt ripustaisin taulun seinään ja vieraani kyselisivät minulta: Kuka on tuon maalannut? Mitä olette siitä maksanut? Pitäisihän minun hävetä, mainitessani silloin noin tuntemattoman taiteilian nimeä.
Ja Adelbert meni, isänsä vastausta odottamatta, helisyttämään soitinkelloa. Muuan palvelia tuli sisään. Kreivi antoi hänelle käteen viisikymmentä louisdoria ja käski hänen viedä rahat maalari Waldille. "No nyt, poikani, mitenkä olet kokeesi kestänyt?" Adelbert otti todistukset, jotka vielä huomaamattomina pöydällä venyivät ja ojensi ne isälleen. "Lukekaa itse", pyysi hän.
Seisoin ikäänkuin hehkuvilla hiilillä ja tunsin valtasuoneni tulisesti sykkivän ja sydämmeni levottomasti tykkivän. 'Mitä kuva maksaa? kysäsi hän minulta. En tiedä mistä sain rohkeutta vaatia noin isoa summaa, mutta melkein tahdottomana vastasin minä: 'Viisikymmentä louisdoria. Kreivi katsoi kummissaan minuun ja rohkeuteni oli jo niin masennuksissa, että vapisin ja koko ruumiini vavahteli.
Kas tuolla... Varpunen pyrähti lentoon läheiseltä aidalta. Laukaus pamahti, ja siivekäs Solnan metsän asukas putosi pää murskana maahan. Bravo! Hyvin osattu, kreivi hyvä! huudahti Sprengtporten. Espanjan infantti ei olisi paremmin ampunut. En tosiaankaan tiedä, uskallanko enää kilpailla, mutta ehkä saan kuitenkin pyytää kapteeni Wagenfeltia pitämään tätä louisdoria peukalon ja keskisormen välissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät