Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, miss' ol' onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan, kentill' Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan. Näin ei taas ois ollut pakko rientää Pohjaan kolkkohon, eikä voittoriemuamme vaihtaa epätoivohon, eikä surra tovereita, joita jäätyi tuhansin jäillä Tornion tai suotta Kainuull' alttiiks pantihin.
Oi kaunis tyttönen, Sa tummin' tukkines, Jok' astut akkunall', Jok' pysyt parvellas! Tokk' suotta seisot sa? Oi jospa tähden mun Jos salpaa siirtäisit, Kuink' autuas oisin ma! Kuink' luokses lentäisin! Ylpeälleen. Tuon näetkös pomeransin? Viel' riippuilee hän puussa; Vaan maaliskuu on mennyt, Ja uusii kukkii tulvaa.
Ensi-ateriaksi leipää kaljan kanssa, sitten kaljaa leivän kanssa, sanoi akka paljastaen puoleksi kuluneet hampaansa. Ei, ilman leikkiä, näyttäkää minulle mitä aijotte nyt syödä. Syödäkö? sanoi nauraen ukko. Kyllä ei ole ruokamme konstikas. Näytäs hänelle suotta. Akka pudisteli päätänsä. Johan nyt pitäisi meidän talonpoikaista ruokaa ruveta näyttämään.
Nyt jälkehen kymmenen vuoden Taas terve, sä veikkonen! Nyt illan vietämme juoden Ja muinaista muistellen. Ei hetken huolet nyt paina! Olot mieless' on entiset: Me ystävät olimme aina; Ilot, murheetkin yhteiset! Mut siit' on jo kymmenen vuotta, Ja aika on oikkuinen. Nuo vuodet, ne kulu ei suotta! Kai huomannut lienet sä sen? Ei ehjänä aika päästä: Sen virta kaikk' kuluttaa.
Kenenkään kynä ei woi kertoa sitä iloa, joka asui Perälän Juhon ja Leenan sydämessä. Eipä he suotta iloinneetkaan, sillä harwallapa oli semmoista poikaa kuin heillä. Kookas, pulskea, täyteläinen, solakka, terwe, wiisas, jotenkin oppinut, työteliäs, wirheetön, wiaton, kaikille rakas ja kaikkia rakastawa, turmelematon nuorukainen, olipa siinä wanhemmille ilon ainetta.
Kun semmoisella vaivalla hänen kiinni sain, niin totta myöskin katson, ettei hän samalla irti pääse. Ehkä olisikin viisaampaa, jos panisimme hänen köysiin. Tiesi, mitä hänellä lie mielessä. ROINILA. Suotta se on. Kyllähän kaksi miestä aina voi yhden hallita. Minä täällä katselen ja katselen, mutta hakee menneenvuotista lunta. Ei mahda olla köyttä koko talossa? Kas tuossa kumminkin löysin.
Kansa ei kylliksi tuijottaa voi armasta kuningastaan. Pietarsaari jo satasen on täyttää ehtinyt vuotta; onnentoivotus porvarien siis hälle ei kaiu suotta. Kokkolan pitäjä, kaupunkihin saa kestitä sankariansa; riemusta sitovi hattuihin nyt tähkiä koko kansa, saatuhun satoon näin viitaten, mi sankarin saapuessa kypsyi. Sä lahja taivainen pysyt muistossa ikuisessa.
"Suotta survoin suuret jauhot, kiusan karkeat karistin syöä ankaran anopin, tulikulkun kuiskaella päässä pitkän pintapöyän kultalaiasta kupista. Itse söin, miniä raukka, apoin jauhoja kiveltä, liesipankko pöytänäni, kapusta lusikkanani. "Use'in minä utuinen miniänä miehelässä kannoin suolta sammalia, noita leivoin leiväkseni, vettä kaivosta kapalla, tuota ryypin ryypykseni.
He tiesit, ettei palkkaa vilja ollut, Sit' ei he ansainneetkaan. Sotaan heitä Kun vaadittiin, maa henkeään kun poti, Ei portist' ulos menneet: viljalahjaa Ei moinen sotatoimi ansainnut. Syytökset, joit' ovat He suotta tehneet senaattia vastaan, Näin auliiseen ei lahjaan aihett' anna. Ja kuinka sulattaa tuo sekamaha Senaatin hyvyyden?
Heikistä erottuaan oli Yrjänällä kyllä vaivalloinen matka kelkkoineen, jota hän kiskoi läpi metsien kun ei tahtonut kulkea ajettuja teitä; hän näet, kuten suomalaiset yleensä, pelkäsi kohtaavansa jotakin pahaa. Sillä tavoin hänen matkansa kävi vaivalloisemmaksi ja siihen kului suotta pitkä aika; mutta metsässä hän tunsi olevansa kuin kotonaan eikä pelännyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät