Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hektorin hautaamiseen loppuu Iliadi. Myöhemmät runoilijat kertovat, miten Troja sotajuonella valloitettiin kohta hänen kuolemansa jälkeen. Kreikkalaiset olivat luopuvinaan piirityksestä. Mutta tyhjään leiriinsä jättivät he suuren puuhevosen, jonka olivat ennen lähtöään rakentaneet. Tämän hevosen sisään oli kätkeytynyt monta heidän urhollisinta sankariansa.
Ja ikäänkuin oikullinen ja turmiollinen kohtalo olisi tahallansa koettanut mitä sydämmellisimmin liittää rakastavaan lapseen hänen jumaloitua sankariansa, näytellen häntä lapselle aina uudelta puolelta ja syvimpienkin tunteiden kannalta antoi se paashin myöskin päästä osalliseksi herransa katkerimmasta murheesta, mitä olla voi, isän sydämmen surusta.
Hän riensi pois seinänraon luota horjuen huoneesensa ja heittäytyi vuoteelleen, rukoillen taivasta suojelemaan hänen sankariansa, jolle hänen oma läsnäolonsakin kuten Wallenstein arveli ja hän itsekin alkoi uskoa tuottaisi turmiota.
Tien raivaaminen uudelle ajalle, jatkoi majuri, on on itsensä uhraamista tahi ainakin alttiiksipanemista. Raivaamaton maa kysyy uutta auraa, ja sen joka semmoisen valmistaa, täytyy itsensä sulattaa rauta ja takoa se pelvotonna, vaikka tuli häntä itseään kärventää. Löfving ponnahti ylös, ja salama leimahti hänen silmistään: Niin tosin on! huusi hän. Hän ajatteli sankariansa, Kaarlo kuningasta.
Ja tappelu syntyi nyt, Nyt aalto kohtasi kallion, Mies miehen kaasi ja ranta Se verta vaahtosi vaan. Mutt' ääneti innossaan Oihonna seisoi ja katseli Uljasta sankariansa, Unelmin kaivattuaan. Hän silmäsi innolla; Kun hänen miekkansa salama, Kuin pilven, Morvenin joukon Lävitse aukasi tien. Ja joukkopa Loklinin Jo Shelman miehiltä voiton vie, Mutt' silloin tappelu taukoo Ja tyyneks' meteli käy.
Ja sitten he innostuksen temmellyksessä kantoivat sankariansa ympäri juhlasalia kilpaillen siitä, kuka paremmin onnistuisi jumaloimistaan osoittamaan; he kantoivat niinkuin olisivat kantaneet oman tulevaisuutensa ihannetta ja he huusivat kuin oman tulevaisuutensa toiveille. Kun ensimmäinen huumaus oli sitten ohitse, katettiin saliin suunnattoman pitkiä pöytiä ja syötiin uhkea illallinen.
Lystillistä! Melkein uskon, mitä kerroit. ANNA. Niin; ja tämähän kuva nyt tähtenä lännessä viittaa nuorta sankariansa luokseen. LIINA. Ehkä tuhatkihara nainen on anastanut hänen katalan sydämmensä, joka nyt liekehtii pääsön himosta. No, hän menköön ja saavuttakoon onnensa. ANNA. Ah, parhaan onnensa on hän nauttinut juuri tässä teidän kätenne alla! Hän lähtee meistä ja jää ehkä iäksi.
Kansa ei kylliksi tuijottaa voi armasta kuningastaan. Pietarsaari jo satasen on täyttää ehtinyt vuotta; onnentoivotus porvarien siis hälle ei kaiu suotta. Kokkolan pitäjä, kaupunkihin saa kestitä sankariansa; riemusta sitovi hattuihin nyt tähkiä koko kansa, saatuhun satoon näin viitaten, mi sankarin saapuessa kypsyi. Sä lahja taivainen pysyt muistossa ikuisessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät