Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kuudes kohtaus. Sama paikka. Kenttä linnan edustalla. MALCOLM. Nyt lähell' ollaan; lehväsuojat maahan Ja tosi etehen! Te, kunnon setä, Ja jalo poikanne, mun serkkuni, Alatte leikin. Me ja kunnon Macduff, Me teemme mit' on vielä tekemättä, Sovitun käskyn mukaan. SIWARD. Hyvästi! Jos tietäis vaan, miss' on tuon pedon säily, Niin selkään tulkoon, jos ei miekat häily!
Pakosta häntä seuraa jotkut, nekin Sydämmin pensein. MACDUFF. Jääköön tuomiomme, Siks kunnes näemme päätöksen; nyt reippait' Olkaamme sotureita. SIWARD. Läsn' on hetki, Mi varmoill' osoittaapi perusteilla Mit' omaa on ja mitä velkaa meillä. Nuo tyhjät mietteet turhan toivon luovat, Päätöksen varman miekan-iskut tuovat. Me niihin turvatkaamme. Viides kohtaus. Dunsinanin linnassa.
MACDUFF. Nyt kaikki torvet soimaan! Soikahat, Te veren, surman julkihuutajat! Seitsemäs kohtaus. Toinen osa sotakenttää. MACBETH. Sidottu olen paaluun; en voi paeta, Vaan täytyy mun, kuin karhun, härnyy kestää. Miss' on se, jok' ei ole vaimon luoma? Ma häntä pelkään, muut' en ketäkään. NUORI SIWARD. Nimesi? MACBETH. Kauhistut, jos saat sen kuulla. NUORI SIWARD. Sna.
MALCOLM. Siit' oksan joka miesi taittakoon Ja kantakoon sit' edessään: näin voimme Lukumme salata ja harhaan viedä Vihollistemme silmät. SOTAMIES. Senpä teemme. SIWARD. Sanovat, että Dunsinaniss' yhä Tyranni varman' on ja piiritystä Siell' aikoo kestää. MALCOLM. Tuki viimeinen! Kun tilaisuutta pienintäkin saavat, Kapinan pienet, suuret nostattavat.
Vaikk' kulki Dunsinaniin Birnam-metsä, Ja vaikk' et ole sinä vaimon luoma, Niin viimeistäni koitan: rintan' eteen Asetan kilven; karkaa päälle, Macduff; Kirottu se, jok' ensin huutaa: seis! Torventoitauksia. MALCOLM. Kaipaamat ystävämme tervein' ehkä Palaavat vielä. SIWARD. Jonkun kuolla täytyy; Tää suuri päiv' on huokea tok' ollut. MALCOLM. Macduff ja jalo poikanne on poissa.
Hän Herran sotamies nyt olkoon! Jos poikia mull' ois kuin hiusta päässä, Somempaa kuolemaa en heille soisi. Niin, nyt on hälle kuolinkello soinut. MALCOLM. Surua suurempaa hän ansaitsee, Sen multa saa hän. SIWARD. Suurempaa ei lain: Hän hyvin kuoli, velkans' suorittain. Niin, Herran rauhaan! Tuossa uusi lohtu! MACDUFF. Kuningas, terve! Nyt se olet. Tässä Kirotun vallanryöstäjän on pää.
ROUVA. Hyv' yötä, herra tohtori! Toinen kohtaus. Tasanko lähellä Dunsinania. MENTETH. Englantilaiset saapuu; heitä johtaa Malcolm ja Siward, hänen setänsä, Ja Macduff urho. Kosto heissä hehkuu; Syy moinen hurjaan verileikkiin veisi Pyhimyksenkin. ANGUS. Birnam-metsän luona Tapaamme heidät; sieltä tulevat he. CATHNESS. Muassa onko Donalbain, ken tietää? LENOX. Ei varmaankaan.
En, vaikka tulikuumempi se oisi Kuin mikään helvetissä. MACBETH. Macbeth on se. NUORI SIWARD. Nimeä korvalleni ilkeämpää Ei mainita vois perkelekään. MACBETH. Eikä Peloittavampaa. NUORI SIWARD. Sen sa valhettelet, Kirottu julmus! Miekallani valheeks Sen todistan. MACBETH. Sin' olit vaimon luoma. Aseille nauran vaan ja ilkun säilää, Mi vaimon luoman miehen käessä häilää.
SIWARD. Tänne, prinssi! Hyvällä linna antaunut on. Tyrannin väki kahden puolin sotii, Ja uljaast' ottelevat jalot thanit. Jo päiv' on meidän puolellamme; vähän On enää tehtävätä. MALCOLM. Rinnallamme Vihollisia sotii. SIWARD. Linnaan tulkaa! MACBETH. Miks Rooman houkkaa matkisin nyt, miekkaan Omahan syösten? Niit' on, joille haavat Paremmin sopii. MACDUFF. Seis, seis, hornan koira!
ROSSE. Soturivelan poikanne jo maksoi; Niin kauan eli, että mieheks' ehti. Mut tuskin sen hän urhoudellaan näytti, Pysyen vääjäämättä paikallansa, Kun kuoli niinkuin mies. SIWARD. Hän siis on kuollut? ROSSE. Niin on, ja tantereelta korjattu. Surunne mittan' arvo älköön olko. Loputon on se silloin. SIWARD. Haavat hällä Oliko etupuolia? ROSSE. Otsass' aivan. SIWARD. Hyv' on!
Päivän Sana
Muut Etsivät