Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Omata tahdon hänet, mut en kauan. Kuin? Minä, miehens', appens' surmaaja, Näin häneen isken kesken vihan vimmaa, Kirous huulillaan ja silmiss' itku Ja vihan veritodistaja läsnä. Jumala, hänen tuntonsa ja kaikki Mua vastass' on, muut auttajaa ei mulla Kuin perkele ja tekopyhä katse, Ja sentään voitan, kaikki tyhjää vastaan! Haa!
Tuo suuri aika, jolloin Kevättä ilmat soi Ja tunturit ja laaksot Jääkahleet yltään loi, Ja purot virroiks paisui, Ja sulut murrettiin, Ja hänkin oli myötä... Mut siit' on aikaa ... niin. Ja hiljaa kuvan luota Hän taaskin siirtyi pois, Ja näytti niinkuin maahan Suur kyynel vierryt ois, Mut silmiss' oli välke Kuin älyn kajastus, Ja otsaa ihmeenlainen Valaisi kirkkaus.
Mistä kylvöstä Tuo vilja kasvoikaan? Hääjoukko kuuli mykkänä Ja sulho tuskissaan. Hänehen kääntyy morsian Ja näyttää kuin rukoilevan. Taas päivä paistaako? Jo väistyy pilvi, jo! Iloa sulhon silmiss' on, Ne säihkyy uudestaan, Ja syttyi poski morsion Taas onnen-purppuraan. Suhaus käy hääjoukossa Kuin tuulen kuiske lehdossa. "Mit' aikoo tehdä hän? Hän näytti päättävän!"
APEMANTUS. Sinä itket, Timon, heitä juottaaksesi. 2 YLIMYS. Noin meidän silmiss' ikään sikisi ilo, Ja heti saalas esiin pulppusi. APEMANTUS. Ha! ha! Se oli äpärä se saalas. 3 YLIMYS. Todella, arvo herra, oikein hellyin. APEMANTUS. Oikeinko? TIMON. Haa! Mitä toittaa torvi? PALVELIJA. Anteeksi, armollinen herra: siellä on muutamia naisia, jotka kiihkeästi pyytävät päästä sisään. TIMON. Vai naisia!
Vähäinen meidän kansa on, maailman silmiss' arvoton; vaan mitä mahtavinkaan vois, jos voimaa sult' ei saanut ois? Kuin tomu edessäs on vaan suuruudet, voimat, vallat maan; kun viittaat, korkein alenee ja matalaiset ylenee. Kuink' usein juuri valitset aseikses pienet, alhaiset, siks että sinun voimasi selvemmin heissä näkyisi!
Siell' alla puiden toisten, toisen taivaan Sua kaikesta ma kiittää tahtoisin, kun suostuit kerran Suomen karhun laivaan, eloni aavan astuit myrskyihin, mun vangitunkin murheeseen ja vaivaan, Sa ihmisistä armain, ihanin, min silmiss' on kuin siinto tähtein toisten, tai terhen aamun rantain aurinkoisten.
Ydin nuori, vanha pinta, vuoroin vakaa, vallaton, lumitukka, tulirinta noinpa ukon riento on. Väki virkkoi: »Tulimmainen! Nuor' on ukko uudestaan, sydämessä eikös vainen veitikka viel' ennallaan! Silmiss' eikö välky, väiky kaunis voiton kajastus! Nyt ei hiittäkään hän säiky, huulill' äidin rukous.» Verileikki leikiteltiin, tuli vuoroin voittokin; veisattihin, rukoeltiin, väki pääsi leirihin.
Se kuva teitä houkuttelee, Siell' unissakin väikkyilee, Ja kuten satu, muinoin kuultu, Sielunne silmiss' uudistuu. Siirtyminen Saksasta on epäilemättä välttämätöntä, osaksi asukasten liian suuren määrän, osaksi työttömyyden tähden, joka viimeksi mainittu seikka meidän rakkaassa isänmaassamme on käynyt kestäväksi yhteiskunnan taudiksi.
CASSIUS. Pompejon pylvästöhön tule sitten. Kolme osaa miehest' On meidän jo; ja ensi hyökkäyksessä Hän kokonansa meille antautuu. CASCA. Niin, kansan silmiss' arvo häll' on suuri, Ja mikä meissä näyttäis rikokselta, Kuin kullantekijä sen maineellaan hän Hyveeksi kääntävi ja ansioksi. CASSIUS. Hänt' oikein kuvaat, hänen arvoansa Ja hyötyänsä meille.
Tuvass' istun ryöstetyssä tässä, katon varpustakin köyhempänä; iloisempi tok', kuin ennen koskaan onnen päivinäni, oisin nyt ma, jos tuo urho tulis tervehenä puolisoni kanssa kylän mailta, jonne vihollista vainosivat." Vanhus viime sanan kuultuansa, nousi, kuin ois levännyt jo kyllin, mutta silmiss' asui synkkä huoli. Viipymään ei viihtyny, vaan suoraan kylään rikkahasen päin hän riensi.
Päivän Sana
Muut Etsivät