Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Toivo hohtaa Silmäst' Antin, totinen, Sama toivo häntä kohtaa Katsehesta neitosen. Anna uskollisin mielin Hälle vastaa, hellin kielin: "Katso kuusta vieressämme, Ainiaan se vihannoi; Kuvatkoon se lempeämme, Jot' ei talvi murtaa voi! Aina olkoon, niinkuin kuusi, Lempemmekin tuore, uusi!" Antti läksi. Vuodet vaipui Ajan virtaan nopeaan, Verkalleen vaan onni taipui Hälle suomaan lahjojaan.
Mutta kuule: Uskollisuuttani kosk' ylenkatsot Ja koska hyvin esineenkin tunnen, Jok' esti multa pääsyn sydämmeesi, Jää eloon, marmor'sydämminen julmus! Mut suosikkisi tuo, jot' armastat, Ja jota, kautta taivaan, minä hellin, Sen riistän tuosta silmäst' ylpeästä, Miss' istuu valliten ja herraans' ivaa. Tule, poika!
Mik' on tuo haamu haaveksiva yössä? Kuink' kalmankolkko katsantonsa on! Käs' otsaan käy, siell' ajatus on työssä, Ja silmäst' tuikkii liekki levoton; Se kilpaa tekee ukon nuolten kanssa, Ja myrskyn ääntä rintans' soinnuttaa; Mut taivaalle luo pilvet verhojansa, Sielt' täht' ei tuiki, mies ei rauhaa saa.
Niin ottaa poika vahan, Käy pyhänkuvaan päin; Ja silmäst' entää kyynel Ja suusta sanat näin: "Sa ylhäinen ja puhdas, Sa Pyhä-Impynen, Sa kuninkaatar taivaan, Sull' avaan sydämen!" "Mun Kölniss' äidin luona On ollut asuntain, Niin, Kölniss' asun, jossa On kirkkoja sadottain." "Ja lähell' asui Gretchen, Vaan hän on kuollut nyt Tuoss' antimein tee terveeks Sydämmein särkynyt."
Ja lapsuutensa leikki-toverille Nyt pappi muistoks kauniin kirjan toi, Ja Lotta vieno vivaht' enkelille, Kun lahjoittajaan katsehensa loi. Mut silloin säde silmäst' iski silmään, Ja säpsähtipä sydän-parikin; He kumminkaan tuost' eivät olleet millään, Vaan yhdistyivät toisten puheisin. Ja hauskast' aika vieri. Vieraat lähti; Jäähyväisiks viel' lasit kilisi.
Ja lapset hyppi riemuissaan, Ja Musti möris' iloissaan; Mut silmäst' äiti kyynelen Nyt pyyhkäs' lausuen: "Pois, Musti, jälleen talohon Sen luo, ken ostanut sun on. Ei auta; hoviin jälleen vaan Taas Musti saatetaan." Mut Musti palas', takaisin Hän kolme kertaa vietihin, Sai leipää, selkääns' vuorottain; Mut siell' ei pysy vain.
Nosti jo silmäns' itkeyneet nyt Geelitär-äiti, Oikeni istumahan sammalepaadellaan, Kuivasi kyynelveet käsivarttaan hienoa vasten, Suori jo järjestäin kultaa suortuvien; Hiljaa istui niin käsi helmassansa ja tähtäs Katseen jännitetyn loitos usvihin yön: Lens säde silmäst' yöhön pois, ja jo kaukana vastaan Siinteli haimentain tuikkiva, nouseva koi; Mut säde eelleen vain yhä kiis, ja nyt äkkiä tuossa Rusko se kultasi maat, kultasi rannat, veet!
Hän kaiken luoja, Hän kaiken suoja, Hän eikö sulje, suojele Sua, mua ja itseään? Tuoll' ylhääll' eikö taivas kaarru? Eikö alla makaa vankka maa? Ja eikö lempi-silmin tähdet Ijäti kantta kaartele? Sua silmäst' enkö silmähän Näe? eikö kaikki tulvaa Poveesi, päähäs? Eikö tuo Eteesi iki-salaisuutta Sun nähtes', näkemättäs luo?
Ja lapset hyppi riemuissaan, Ja Musti möris iloissaan; Mut silmäst' äiti kyynelen Nyt pyyhkäs lausuen: »Pois, Musti, jälleen talohon Sen luo, ken ostanut sun on. Ei auta; hoviin jälleen vaan Taas Musti saatetaan.» Mut Musti palas, takaisin Hän kolme kertaa vietihin, Sai leipää, selkääns' vuorottain; Mut siell' ei pysy vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät