Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Siell' uhmast' ensin juhlitaan; ja sitten, Jos Hector suostuu teidän tarjoukseenne, Erikseen kukin häntä kestitköön. Nyt rummut pauhaamaan ja torvet soimaan, Urosta tervetulleeks kunnioimaan! TROILUS. Ulysses-prinssi, pyydän, sanokaa, Miss' asuu täällä leirissänne Calchas. ULYSSES. Teltassa Menelauksen, arvon prinssi.
Kun tuntenut ma olin joitakuita, taas katsoin sekä näin sen miehen varjon, min heikkous vei luopumukseen suureen. Heti ma ymmärsin ja varma olin, tää että oli piiri pelkurien, joit' inhoo Luoja ynnä yönkin vallat. Nuo raukat, jotka eläneet ei koskaan, olivat alasti, ja paljon heitä siell' ampiaiset sekä paarmat pisti.
Sot'-asehissa siell' liehuu kansa Ja soittaa vaan sotatorviansa; Tääl' luonnon helmahan sointuisaan Vaan paimen laskevi laulujaan. Ja runon hengetär täällä kohtaa Maantyttö kaino hän syntyjään Hän kukkalaaksojen kautta johtaa, Lumoten maailman ihmeillään. Pääkaupungin tomupilven tanner Voi sota-urhoja miellyttää, Vaan rauhan töille on maalla manner Ja salo lauluja synnyttää. LUOMISEN KEV
Annaspa pyydän virvatulta! Hoi! riennä tänne, velikulta, Ku liekiten siell' liehut! Miks' suotta yksin tanssit, riehut? Valaise meille ylöspäin nyt tie! VIRVATULI. Tosinpa tiemme ristin rastin vie; Mutt' toivon: hulivili-luonnon voittaa, Kun täytyy teitä kunnioittaa. MEFISTOFELES. Ahaa, vai matkit tapoja ihmisten! Käy suoraa tietä, helkkarissa, Tai koht' on heiluhenkes sammuksissa!
Mä riennän rantaan, löydän veneen sieltä, ja hyväntahtoisia miehiä, Sorrenton talonpoikia, jotk' ovat kotiinsa markkinoilta palaamassa, Sorrentoon täytyy rientää minun myös. Siell' asuu siskoni, ol' ilo, tuska hän vanhempaini, niinkuin minäkin.
Ma kuuntelin, katsoin, ma käänsin pääni, nyt huomasin, mistä se humisi ääni. Salin toisella puolla oli alttaani avoin, kuunpaisteinen, hohtava hopean tavoin. Nojas pylvästä vasten siell' impi norja, mut kahlehdittu, kuin ois hän orja. Ma huusin: »Varro! Sun vapahdan varmaan.» Niin kaulassa tunsin kuin kädet ma armaan. Ne irroitin, astuin jo askelen, kaksi jalan johonkin tunsin ma takertuvaksi.
Ulapalla onnen saaren näkyy kaunis kangastus, Siell' on Sampo kätkössänsä, siellä kansan kalleus. »Sinne, veikot, soutakaamme, joka mies nyt purtehen, Viel' on verta suonissamme otteluihin urhojen». Yksimielin kevätkansa astuu toivon alukseen, Soutaa kohti onnen saarta, tahtoo Sammon omakseen. Vastainen on kyllä tuuli, taival kuluu kuitenkin, Yhteisvoimin kun on kaikki käyty haaksen airoihin.
Siell' elää hän nyt muisto-aarteineen: ei kulje kuvia hän jumaloiden, hän hyvää yötä lausuu lapsilleen. V
Mikä lie tällä kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut ... olin minä ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siinä lähtiessä haihtunut mielestä... Haihtunut mielestä! Mitä sinä sillä jauhopussilla? Tamman appeeseen... Se kulkee vielä torkuksissa tuo mies ... johan siell' on apetta soimessa ... minä tein. Matti meni takaisin talliin.
Hän hyppeli liikkehin särmäisin Ikivanhoin laulellen sävelin: »Hei tuuti vaan Nyt Tuonelaan, On meillä siell' lepo vihdoinkin». Muka lasta hän kuiville rinnoilleen Nyt viihdytti, paineli syömmelleen: »Hei tuuti vaan, Nyt Tuonelaan, Me päästään multahan lämpöiseen».
Päivän Sana
Muut Etsivät