Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Turhaan tuhlaat sa sanais, katseittesi nuolia. Ei seppelettä, jota pääni kantaa, voi langettaa ne lakastumatonta. Sa kasva ensin ylle kateutesi, siit' ehkä sitten kanssani voit kiistää! On seppel mulle pyhin, korkein onni.
Hän poimi rattaanraition kielon ja solmi sen seppeleeseensä ja samassa oli seppel valmis. "Sinuhun, kaunis koivu, tahdon seppeleeni ripustaa, korkealle, huojuvalle oksallesi!" Ja ylhäällä korkeudessa liehui nyt kukkanen ja eli valosta silmänräpäyksen siellä, missä ei mikään tomu sen kauneutta himmentänyt. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli se kuollut.
Siell' yksin käyskelen, ei kenkään mieleen tuo ansaitsematonta onneani. Ja kirkkaan lähteen kuvastavan miestä jos sattumalta näen, jok' oudosti on seppelöity, sekä kahden puolen puut, vuoret alla taivaan kuultavan lepäävät mietteissään , niin minust' on, kuin Elysiumin mä loihdittuna näkisin siihen. Kysyn arvellen: Ken vainaja tuo liekään, nuorukainen tuo ajan menneen, soma seppel päässään?
Mut sanokaa, ken Arioston päähän tuon painoi seppeleen. LEONORA. Sen minä tein. ANTONIO. Sen hyvin teit! Tuo häntä kaunistaa, kuin seppel laakerinenkaan ei voisi. Kuin luonto kirjovaippaan vihantaan povensa peittää pohjattoman rikkaan, niin hänkin kaiken sen, mi ihmiselle suo ylevyyttä, rakastettavuutta, tarinan vaippaan verhoo kukkeaan.
Tulijat astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle, jääden hilpeästi puhellen odottamaan. MUUAN MERVI Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen: Missä viipynevät meidän nuoret?
Hän iltaruskon rauetessa Vaaleena lepäs vuotehessa, Ja noustess' aamuauringon Vierellään kyynelseura on. Uus päivä katsoi kyyneleitä, Ja taivas parven enkeleitä Lähetti immen noutamaan, Maan lapsille jäi muisto vaan. Vaan muisto kasvoi kukkasiksi, Haudalla immen loistaviksi; Niit' ystävien kyyneleet On illoin, aamuin kastelleet. Sairas on Helmi: Sen rusoposkien Ruusuinen seppel Kuihtunut on.
Nyt lappi ja tuonetar ei sua vie ei kestänyt pohjola jäässä ikimaineen templihin vei sinun tie, kun läksit sä seppel päässä.
Työs seppel on sun herras luottamus, se hartioilles mieluinen on taakka ja helposti sen kannat; maineesi on, että sinuun kaikki luottavat. ANTONIO. Vaan naisten suosiost' et mitään virka, et sitä sentään multa evänne? LEONORA. Kuin katsoo asiaa. Sull' onhan sitä, ja ilman sitäkin sun helpompi ois toimeen tulla, kuin miespolon tuon.
Ah, väärin olet käsittänyt kaikki! Vaan varro, ota otsaas tämä seppel, Sen Brutosi mun käski sulle antaa: Ma käskyn täytän. Tule, Brutus, joutuun, Niin näet kuin Cassiota kunnioitan! Jumalat, anteeksi Rooman tapaa tää: Titinion Cassion miekka lävistää! BRUTUS. Messala, missä, miss' on ruumis? MESSALA. Tuossa: Titinius sen vieress' itkee. BRUTUS. Ilmaan Titinion kasvot katsoo.
Koetin päästä ulos salista, mutta Susannan tanssiessa Martinezin kanssa näin hänen kasvonsa kalpeina kuin ihmeen kauniin kuolleen kasvot, ja viheriä seppel keveine, valkoisine kukkineen riippui hänen hiuksissaan kuin märkä meriruoho. Näytti siltä, kuin valuisi hänestä vettä. Veri syöksähti sydämeeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät