Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kun nuorukainen Teitä tervehtii, Otsalla seppel, silmist' into loistaa, Hän kaunokasvojanne ihmeksii Ja kukkaa kiittelee! me kiittelemme toista. Myös meitä kevään loiste miellyttää, Vaan tuo, mi kevään mentyäkin vielä jää. Enemmin nähneet oomme me kuin hän; Ah! aian annit vaihtuvat kuin tuuli. Kas, niityn kukka kuihtuu kiiltäissään, Ei toisin kukan käy min poski luo ja huuli.
Siellä kirkkaan päivän lailla Autuaatkin kulkevat, Seppel päässä voitoissansa Keskenänsä riemuvat, Taisteluita kestetyitä Muistelevat, nauttivat. Joit' ei synti tahraa, ne ei Riitaa tunne himojen, Liha heillä hengen kanssa Ain' on sopu-sointuinen, Kiusauksist' ovat vapaat, Rauhaa täysin nauttien.
Seisoessaan kultaisissa kilpa-ajovaunuissa, ympärillä ihmisaallot, jotka kumartuivat hänen jalkainsa juureen, tulen loistossa, päässä sirkusvoittajan kultainen seppel, oli hän korkeampi kaikkia hovilaisia ja koko kansaa, hän näytti jättiläiseltä. Hänen äärettömät käsivartensa olivat ojollaan ohjaksissa ja näyttivät siunaavan kansaa.
Siis, tulkoon maailmalle, niinkuin meille. Nyt tiedoks, että tämän sodan seppel' On Cajus Marcion oma; merkiks siitä Ratsuni saa hän, tutun kautta leirin, Valjaineen kaikkineen. Täst' alkain hällä Ilohuudoillaan sen sotajoukko myöntää Nimenä, töistään Coriolin luona, On Cajus Marcius Coriolanus. Se arvonimes kunnialla kanna! KAIKKI. Cajus Marcius Coriolanus!
Niinp' on kansa Suomenmaan, Herättyään, noustuaan, Mahtavasti, Voimakkaasti Ilkivaltain muurit murtava. Tunnethan impeni kaunoisen? Hänethän tuntevi jokainen! No niin, yht' armas on synnyinmaani, Yht' armas on se ja ihana. Kuin vuorten metsistö lehväinen On neito kukkiva, keväinen, Jonk' otsa-kumpua seppel suojaa Ja tukka tuulessa lainehtii.
"Korkealla nuori neito seppeltä kantakoon. Hänen silmässään asuu tuli, huulillansa hymy ja sydämessänsä ilo!" "Varovasti nuori neito seppeltä kantakoon, pitkältä on hänellä surun varalta elämää. Vanhuksen seppel ehtii tuskin enää kuihtua, ennenkuin hänen päänsä jo multaan lasketaan.
Alemmat istuimet olivat valkeilla togilla peitetyt ja häikäisivät kuin lumi. Kullatussa »podiumissa» istui Nero, kaulassa timanttivitjat, päässä kultainen seppel, ja hänen rinnallaan Augusta, kauniina ja synkkänä.
Jo tiukusetkin tyyntykää, Mun tieni hautaan johtaa, Ja pientä valon kipinää En matkallani kohtaa. Mull' itse Herra ruusut loi: "Sä seppel sido noista!" Vaan lempo kukkaisiini toi Tallaajaa kaikenmoista. Niin Herra laati kanteleen: "Sä lapsi, soita tuota!" Mä romautin halki sen Ja hiivin pois sen luota. Mun Herra Helmen nähdä soi: "Hei, lapsi, valon arka!"
Voi, Herra! Se Valpurin on seppel! Laupeutta! Oi, armoa! Mun eestän' rukoilkaa, Te armaat! Seppeltänne sydänveren' On punannut. Mun eestän' rukoilkaa! Wilhelm tulee takaisin; Valpuri ja Arkkipiispa hänen muassaan.
Haa, te päivän liedot lapset, mitä te tiedätte elosta niiden, joill' on tahdon taisto vasten valtoja elämän, jotka syy on synnyttänyt, rikos tehnyt rikkahiksi, tuska tuimiksi takonut, murhe musta seppelöinyt! Tiedä, laulaja lavea, se on seppel yhtä pyhä kuin omakin otsalehtes antama Auringon jumalan, sulotarten suutelema! Aino Acktélle omistettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät