Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani." Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi, nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi. Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä; luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Mutta Jukke muisti Lampilan Tahvon Päsämän selällä sanomat sanat, että »siitä on hevonen mennyt». Muisti, miten se verta päristi koko matkan, niin nyt tunsi mielessään sangen hyvälle, kun sai toisen syyksi ja vieläpä Hannan syyksi Poken kuoleman.
Hän päätti pyrkiä eteläsatamasta, suoraan Kruunperin selällä olevien sotalaivojen ohi, jotka kaupungin antautumista odotellen toistaiseksi olivat nekin hallituksen puolella ja pitivät kaupungin ja Viaporin välistä merta heijastimillansa alituiseen valaistuna, niinkuin revontulet olisivat taivaista vetten päälle siirtyneet. Asia ei Hinkille onnistunut.
Itse Pohjolan isäntä pian pirttihin menevi, alle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo tulevi vierahia selällä meren sinisen: ajetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa, lasketahan laivoin suurin tämän puolen Lemmenlahta." Sanoi Pohjolan emäntä: "Mistä arpa saatanehe tulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni! Pane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan!
Olimme kulkeneet sinne laajaa ajotietä, joka ensin loivia mutkia tehden polveili hiljalleen kohoavia rinteitä myöten, täynnä huviloita ja maataloja ja niitä ympäröiviä viinitarhoja. Kaupunki on vuoren selällä kuin kirkon harjalla, luostari sen yläpuolella kuin tornissa, jonne jyrkkä jalkatie johtaa.
Rannan ja vuoriston välillä on loivasti nouseva viljelty kaista, missä leveämpi, missä kaitaisempi vainioita, hedelmä- ja viinitarhoja. Järven selällä risteilee laivoja rantoja pitkin ja sen yli rannalta rannalle. Rannoilla kiitää junia, pistäytyen tunneleihin ja tullen niistä ulos. Siellä elää, tykkii ja toimii. Kaikki näkyy tänne, mutta ei mitään kuulu.
"Ei, ei, vaan siksi toiseksi mikä se nyt taas olikaan se, jota provasti saarnoissaan ukoksi kutsuu, se valitusvirsien veisaaja Jer Jer kah, kun en ny muista, vaikka ihan kieleni selällä pyörii," tuumaili Liisa. "Jerikohan se oli," tiesi Maija. "Ei se aivan niin taida olla," intti Liisa, mutta Maija tiuskasi vain: "ole vait', kyllä minä sen tiedän," rykäisi ja ryhtyi toimeen.
Edellinen nimitettiin ensimmäiseksi päällysmieheksi, jälkimmäinen toiseksi. Tuuli oli lounaasta ja vahveni aamupuoleen. Drake nostatti kaikki purjeet. Aamu-usva lepäsi vielä selällä, mutta hälveni hälvenemistään auringonnousun lähetessä, ja ympäröi viimein keveänä auterena taivaanrantaa. Drake asteli vaieten edestakaisin kannella.
Hanna tunsi itsensä vieraaksi heidän seassaan; eipä hän heitä tuntenutkaan paljon muuta kuin nimeltä. Niillä puhetta riitti ja naurua. Välistä he lauloivatkin sekaäänisesti ja hyvin se sointui. Heillä oli harjaantuneet äänet, eivätkä he milloinkaan epäilleet. Kun joskus meni väärin, he vaan nauroivat. Päivä paistoi ja selällä kävi raikas tuuli.
En tieä minä piloinen, En tieä piloinen piika, Kuka korjan kirjoittavi Vasten vaivaista minua; Kussa kulta tulta poltti, Armas aikoa kulutti Polttiko turulla tulta, Alla vallin valkiaista, Vai on suurella salolla, Syänmaalla synkiällä; Kävikö käpymäkeä, Vaiko varvikkosaloa, Vai lienee meren selällä, Ulapalla aukialla, Selvällä meren selällä, Lakehilla lainehilla. Kaikissa katala yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät