Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kuku, kultainen käkönen, hope'inen, hoilattele, tinarinta, riukuttele, Saksan mansikka, sanele, käynkö viikon villapäänä, kauan karjanpaimenena näillä aavoilla ahoilla, leve'illä lehtomailla! Kesosenko, kaksosenko, viitosenko, kuutosenko, vainko kymmenen keseä tahi ei täytehen tätänä?" Marjatta, korea kuopus, viikon viipyi paimenessa.
Kuuhut halki usva-yön, kutoo kumman helmivyön, noin läpi mieleni utuisen kudot, neiti, kummat sillat, sillat maasta taivahalle. Kiitos, kiitos kirkkahalle yön valjun valostajalle! Virkkaa neiti vienoin äänin: »Utu on enne aamun koiton. Koska päällä metsän puiden väikkyvät punaiset hunnut, silloin mieles kuu katoopi osahansa onnellisna.» Noin ällös sanele, neiti!
Mitä tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma tanssin, Ei tuota kyty kysele, Eikä appi arvaele, Nato ei naisille sanele, Anoppi kylän akoille; Ky'yn kytken kynnykselle, Naon naittelen kylälle, Anopin susille syötän, Apen karhuille apatan. Hyvä sanoma emolle.
Hän tiesi, ettei isänsä turhaan sanoja sanele; mitä hän kerran on päättänyt, siitä ei hän luovu. »Mutta minäkin olen päättänyt», ajatteli Mikki, »minä olen perinyt isäni luonnon: mitä olen sanonut, sen olen myös tekevä, ja Lyyli on omakseni tuleva. Tällä kertaa täytyy isäni tahdostansa luopua. Muutoin olen hänelle kyllä kuuliainen, vaan tällä kertaa en.
Sano sinä nyt, mitä sinulla on." "Jos minä sanoisin, mitä minulla on sanottavana sinusta, niin pitäisi minun sanella sinulle koko elämäni." "Sanele." Minä sanelen ne sinulle, aina iltaisin päivän työn päätyttyä, kaikki, näin kuin tässä. Minä tuon sinulle kaikki, mitä minulla on ollut siihenastista itseäni ja onneani kaikki nämä kukkaset keväiseltä niityltä. Sinä sanot: Tuo vielä, tuo vielä!
Lapset riemahtuvat hänen talven mentyä taas ensikerran kuullessaan ja rientävät muillekin iloansa ilmottamaan, tytöt toivottavat häneltä tulevia onnia näinkin häntä puhutellen: Kuku kultanen käkönen, Helkyttele hietarinta, Papurinta paukuttele, Saksan mansikka sanele! Kuku neittä naitavaksi, Tätä neittä naitavaksi.
Ja jos silmät ma jokaisen voisin nähdä nuoren neien, näin minä sanoisin niille: »Siinnä, siinnä nuori silmä, sinimetsien ylitse, näe, mitä me emme näe keskellä tulisen taiston, kaukolehdon lempeyttä, kaukolaakson kauneutta, ihanuutta iltapilven, aamun armahan tuloa.» Lennä laulu ja sanele, mitä en itse voi sanoa! Hyvä oli iso minulle, siskoset sitäi paremmat, paras armas äitimuori.
"Tehtyäsi tervehyiset sanele tarinojasi: matkasitko mainehitta, kävit tiesi tervehenä, kun läksit anopin luoksi, apen ainoan kotihin? Saitko neien, voitit vallan, sorritko sotiveräjän, levititkö neien linnan, pirotitko pystyn seinän, astuitko anopin sillan, istuitko isännän lautsan?
Toimeen siksi! kaikin voimin Työsi maalles omista Lempi vahva töin ja toimin Paljon, paljon aikaan saa. Kuluu ikä laulamattaki. Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Elä lapsi paljon laula, Tytär tyhjiä sanele; Ikä kultainen kuluvi, Aika armas rientelevi, Sinun lapsen lauluissasi, Kurjan kukkumaisissasi."
KIMMO. Oi Kullervo! etpä tarvinnut sä kiihoitusta ulkoapäin; vihan tulimeri kiehui sinussa jo kyynärän korkuinen ollessas. Kolmepäiväisenä, niinkuin tietään, katkaisit sä kapalovyösi. KULLERVO. Pois väitös tämä, koska päälles syytä kuitenkaan en heitä, mutta vähemmin töistäni sanele toki. Enhän päälles tahdo täältä vierittää, vaan tänne kaikki virratkoon. KIMMO. Käy kanssani heimoasi hautaamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät