Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Minä olin ajattelematon, kun tulin ja ... mutta minä viisi koko kemuista, minä en lähdekään; minä jään kotiin sinun luoksesi; sano ainoastaan että pidät minusta ja että soisit minun jäävän. Sano vaan, sano!» «Ei, ei!» vastusti Leonore kiivaasti kääntyen pois hellästä lohduttajasta, «en minä tahdo sitä! Te vaan kiusaatte minua puhumalla kotiinjäämisestänne. Ette saa jäädä minun tähteni!
»Vai taasen lauluhun soisit Sä heräävän impyes; Tuon vähemmälläkin voisit Jo uskoa omakses! Ei mont' ole iltaa vielä, Kun hänelle laulettiin, Ja muistathan, miten siellä Tul' ilmestyi kyntteliin: Se olihan toivontähti, Min sullen sytytti hän, Jo nytkö se sammua ehti? Voi houkko, mun ystävän'!»
ELEONORA. Mit' ennen olla soisit, Faulconbridgeko, Maanomistaja, niinkuin veljesikin, Vai Leijonako-mielen kuulu poika Ja oma herrasi, vaikk' ilman maata? BASTARDI. Jos oisi veljeni mun näköiseni Ja minä hänen, ihka ilmi Robert, Jalat kuin puikot, käsivarret niinkuin Topatut airokalat, naama ohut, Ett' ei vois ruusuakaan korvaan panna, Kun huudettaisiin jo: "Kas, äyrityistä!"
MEFISTOFELES. Olinpa läsnä hänen kuollessansa; Hän makas jollei juuri tunkiolla Niin pahnain päällä. Mutta uskonnolla Hän kuoli, itkein syntivelkojansa. "Sydämmestäin", hän huus, "mä inhoon itseäin, Kun ammatin ja vaimon heitin näin; Se muisto ah! se tappaa mun. Josp', eukko, päällä maan viel' anteeks' soisit mulle!" Voi, kulta mies! sen anteeks' soin jo sulle.
Vai halu kultaa lie, jota kai muka tuo moni sulle Ilionin hevonsuistaja-mies, pojan lunnahiks ehkä, jonka ma vankina valtaas tuon, minä tai joku toinen; vai suloneidon vierelles venyjäksikö soisit, yksin sun omas ollakseen? Vaan ei sovi saattaa sen, joka päämies on, toki turmaa päälle akhaijein.
Vain tyhjää; Ei onnetar, vaan onnettaren orja, Sen oikkuin palvelija. Suurta vain on Se teko, joka kaiken teon päättää, Satunnan salpaa, köyttää kohtalon, Pois nukkuu, maan ei saastaa enää maista, Tuot' imettäjää Caesarein ja loisten. PROCULEJUS. Caesar sua tervehtii, Egyptin valtias, Ja pyytää tietää, minkä toivomuksen Sa soisit täytetyksi. CLEOPATRA. Nimesi? PROCULEJUS. Nimeni Proculejus on.
Se sopii mielestäni niin pernaleen hyvin piiskurille. KAISA. Kun kiroo vielä Jumalan sanaa suupielessä. Voi teidänkin sieluanne, Virveli! VIRVELI. Odottakaas vaan! Mull' oli hyvä veisuu nuotti ennen nuorempana. Vielä muijavainaajani haudallakin huusin kilpaa unilukkarin kanssa. "Kirottuin kivuist' kipinänk', Jos täällä tuta saisit, Ennen vaivan enimmänk' Kärsiväs täällä soisit."
Oi, jatka, kaikki lohtu huuliltas mun salli kuulla! Neuvoasi multa äl' ota pois! Oi lausu, mitä teen, jott' anteeks saada veljeltäsi voisin, jott' itse anteeks soisit mielelläsi, jott' omaan piiriinne mun lukea ilolla tahtoisitte taas? Se sano! PRINSESSA. Sult' aivan vähän vaadimme; ja sentään kai liikaa ehkä; meihin, ystäviis, sa luottaudu!
"Joko nyt soisit, että olisit myönyt minulle Lukulan torpan?" kysyi hän voittoriemulla Jäykkälän isännältä. "Niinkö te olette hajamielinen, että luulitte tuolla kepposella saavanne ilkeät tarkoituksenne perille ajetuksi ja puhtaan omantuntoni saastutetuksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät