Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Se tekisi oloni yhtä puolinaiseksi ja epämääräiseksi kuin mitä se nyt viime viikkoina on ollut. Minä tahdon... Uskallatko sinä uskoa itsesi minulle ... koko elämäksesi, Johanna...? Uskallan ... sillä minä luotan sinuun, Jaako. Johanna!... Jumala suokoon, että ansaitsisin sinun luottamuksesi. Jaako... Johanna!... Tiedätkö mikä riemu valtaa mieleni!
Hän mulle: »Maine, joka maailmassa soi heistä vielä, hankkinut on heille tään armon taivahaisen ynnä avun.» Samassa kuulin äänen kaikuvaksi: »Suur' Runoniekka, sulle kunniata! taas varjos palajaa, mi poissa oli.» Kun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma vastaamme varjon ylvään kiirehtävän, ei riemu eikä murhe muodossansa.
Sinä täällä! HEISKANEN. Mikä riemu, mikä ääretön riemu! Istumaan käyös. Keitäs nämät? EERIKKI. Vai Aatu! No paljo olet sinäkin muuttunut. Vuosia onkin vierinyt, kun viimein tavattiin. HEISKANEN. Onkos siitä pitkä aika kun viimein kävit Suomessa? EERIKKI. Noin kymmenen vuotta, mutta silloin en tavannut Aatua. HEISKANEN. Ja tämä toinen tässä on Aholan nuori isäntä. EERIKKI. Vai niin.
Riemu sydämmessä, veikeänä, nuorena viiksiniekka upseerina hän asteli niitä kotikaupunkinsa katuja, joilla oli koulupoikana juoksennellut, joista joka soppi ja käänne oli hänelle tuttua ja kodikasta. Kulkiessaan nopeasti toimehikkaan näköisenä niinkuin tärkeissäkin asioissa hän vasemmalla kädellään piteli miekkaa, ettei se jaloissa hoippunut, ja oikealla taas oli aina valmis sotilastervehdyksiin.
Ja sydänten yöstäpä pulpahtain jo nyt kastehelmyet nousi; ja ääneti impi se istui vain ja vaieten soutaja sousi. Kuin musta ja valkea perho yli kukkien yhdessä leijailee, niin yhdessä riemu ja murhe mun henkeni tuutua heijailee. Kuin yhdessä yö sekä päivä suvi-iltaman pilvillä karkeloi, niin onnen aamu ja ilta mun päiväni päärmiä purppuroi.
Silloin kokoontui sen ympäristöön ryhmittäin nuorta, iloista kansaa, laulu ja riemu kajahteli rannalta toiseen ja leikkipuheet sinkoilivat keveästi ristiin ja rastiin.
Sillä kaikkialta kautta Italian saapui sanomia omituisesta mielialan muutoksesta bysanttilaisia kohtaan. Roomalaisenkin väestön, varsinkin koko keskiluokan, kaupunkien käsityöläisten sekä maaseudun maanviljelijäin ja vuokralaisten mieliala muuttui äkkiä. Italialaiset olivat kaikkialla ottaneet bysanttilaiset riemuiten vapauttajina vastaan. Mutta hyvin lyhyessä ajassa tämä riemu laskeutui.
LIINA. Ne lähtekööt, vierikööt vaikka Onnelan satamaan, mutta sinua en milloinkaan päästä! Taivaan nimessä, minä lemmin sinua! Tule, ilo ja riemu; sillä muuttihan tämä hetki leimahtaen pimeän, tyhjän aavikon ympärilläni, muutti sen aamun kultaiseksi lehdoksi!
Hän teki sen myös sillä hyvällä menestyksellä, että minä paikalla sain lupauksen saadakseni hyvän torpan, joka siinä tilassa oli asujatta. Kotio tultuani nousi majassamme sanomatoin riemu, joka päätettiin kiitoksella Jumalalle. Minä olin nyt voipa, Bödan kartanon allekuuluva, torppari ja tulin aivan hyvin toimeen.
Sa enkel-joukon kaunistus, Sa sielun suurin ihastus, Sa elon-huvi hengellen, Sa riemu, autuus sydämen. Sun luokses, Jesus, haluan; Oi, milloin kokonaan sun saan? Oi, milloin omaks jällen jään, Ja milloin kirkkautes nään. Oi, tule, minun armahain, Jolt' elämän ja kaiken sain! Oi tule, ikävöitttyi, Ja saata minut luoksesi! Asujat taivaan autuaat, Nyt portit väljiks' auaiskaat!
Päivän Sana
Muut Etsivät