Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Pane leipään puoleks petäjäistä, Veihän naapurimme touon halla. Maamme kirja 1878-1905. Z. Topelius. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa! Heräjä, taivaan rantehilla Jo aamun koitto leimuaa! Ikävä yös on haihtuva Ja valon riemu voittava. Tuhanten rantain partahilla Heräjä, armas synnyinmaa!
Ja vastas rakkaus, mi asui siinä: »Jumalan valkeus mun yltä valaa ja läpitunkee kotelon, miss' olen. Ajuuni omaan yhtyneenä voima sen kohottaa mun niin, ma että näen Ylimmän Olennon, jok' on sen lähde. Säteilemäni riemu siitä johtuu; mikäli kirkastuu näät sielun-silmäin, sikäli loistan Luojan rakkautta.
Sillä ei ole enää valtaa sinuun, ei minkäänlaista yhteyttä kanssasi, semmoisena kuin nyt olet. *Rebekka*. Ei, ystäväni, nuo ovat vaan puhetapoja. Entä viattomuus sitte? Mistä minä *sen* otan. Niin, niin viattomuus. *Rebekka*. Viattomuus, niin. Siinä on onni ja riemu. *Se* oppihan sinun piti tehdä eläväksi kaikissa noissa tulevissa, iloisissa aatelis-ihmisissä .
Nyt sydämmeni, armas anoppini, Nyt sydämmeni sortuu suruistani Ja hetken vietto tuntuu tukalalta, Kuin unettoman talvi-yösen vietto: Ain' ajattelen nuorta Niiloani, Hän kaatuneeko vaiko voittajana Viel' astunee, kuin riemu, joukkohomme Nyt joudu armas Niiloni, jo joudu! LIISA. Ah!
Hän on merrassa! riemuitsi kreivin metsästäjä, rientäen alas rappusia ja ulos portista. Lienee vaikeata arvata, kummanko riemu oli suurempi, herran vai renginkö. Ensimmäisessä huonekerrassa pihan puolella pienehkössä talossa Isonkadun varrella Ladugårdslandissa asui kivalteri Kron perheineen, joka ei ollut suuri.
Varhaisena aamuhetkenä, kun yön hämärä vielä peitti huoneen, astui kuolema sisään, ja kun se oli asiansa toimittanut, lepäsi vuoteella kalpea, kuihtunut, uneen vaipunut vaimo, kasvoillaan haudan tyyneys ja ijäisen elämän riemu... Pääpuolessa istui yksinäinen, kumartunut olento, joka ei rohjennut häiritä kuoleman rauhaa hurjilla valituksilla, joita hänen sydämestään tahtoi kohota.
Elämäni kylmä tähti, kiitokseni kannan sulle. Aurinko ja lämpö lähti, mutta valos riittää mulle. Valaiset mun hankitieni, tähti kirkas, tähti pieni. Epätoivon korpehen syvään viet mun, tähtönen. Mutta mulle voimas lainaa, tahdon läpi korven painaa, päästä valoon, tietohon, missä kaikki yhtä on, lämpö, kylmyys, riemu, suru, löytää totuudesta murun, alla tuskan puristuksen nähdä kaiken sovituksen.
Romassa Metellon voitosta nousee suuri riemu ja vietetään kiitosjuhlia. Metelloa ylistetään. Tämä käyttää sodassa kaikenmoisia varovaisuuden keinoja. Jugurtha ahdistelee hänen joukkojaan yhtämittaa. Osa niistä on Metellon omassa, loppu Marion johdossa........................................................... 55.
Vietti yönsä Ahdin impien ilossa se maankuulu kuninkaanpoika, mutta notkui neinnä morsianna köyhän kalastajan mökissä tuo kuvankaunis kuninkaantytär, joka ei ollut hennonnut evätä kättään muhkealta nuorukaiselta, joskin hänen sydämensä oli kumman kuvajaisen oma. Näin elivät he kumpikin kotvasen omituista, vaarallista kaksois-elämää. Raikui riemu kattoon saakka Ahdin pitkissä pidoissa.
Sentähden ratsastin tänne yksinäni, ainoastaan yhden ratsupalvelijan seuraamana, sillä minulla ei ollut sydäntä nauraa kohtalolleni siitä syystä, että se on sinunkin kohtalosi. Viittaani verhoutuneena näin, kenenkään minua tuntematta, pitosi ja ilotulituksesi. Soiton pauhina ja tanssin riemu kirvelivät sydäntäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät