Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Jos siitä on selvä tieto, silloin se myöskin on elämä, rauha ja riemu Pyhässä Hengessä, silloin se on turvallisuus Isän asunnossa, hänen sydämensä pyhyydessä. "Ja jos kerta olemme niin pitkälle päässeet, me ainoastaan hymyilemme inhimillisille säännöille ja päätöksille, mutta itkemme silmämme kuivaksi rakkaan isänsydämen turvissa, sanoen: 'Sinä yksin olet vakuuteni.
Tuntuu niinkuin kautta honkain pyhät tuulet puhaltais, Kansan elonkorju-juhlaan temppeleihin kokoais. Neljänneksen vuosisadan saaliist' iloitaan, Kantain uhrikymmenykset alttarille maan. Riemu raikuu, kiitos kasvaa, ylttyy ylle pilvien: Luojallen ja Ruhtinaallen kantaa kansa kiitoksen: Kansallisen hengen sato meill' on voittona. Sit' ei koi syö, ruoste, mato ei voi turmella.
Käki nauraa kukkuessa: "Kohta sataa vettä!" Neito hymyy nukkuessa: Sataa aamun koittaessa Hunajaa ja mettä! Kelle vesi? Paimenelle. Kelle mesi? Sulhaselle. Kaikki leikkihin nyt! Nautinto on karjan työ, Kuin liekki tuo Roviolta rangat syö Ja ilmaa juo. Kaikki leikkihin nyt! Yhtykäämme rinkihin, Kädet käsihin: Riemu leikin liekki on, Jossa murheet kortuu, Leikki karsas, riemuton Kylmenee ja sortuu.
Kevät keikkuen tulevi, mielet innosta ilona, veret valta-valkeana, tulet Helka-helluntaiset, rukoukset, riemu soipi, sydän inehmon herkkä, hellä. Tääll' ei riemuita, rukoilla, tääll' ei liesku luojan liekit, sydän ei säälistä sykähdä, aatos lemmestä avarru, tääll' ei syytä, syyttömyyttä. Tunnon jää on ainut lämpö, mielen halla hyyrrelamppu, joka säihkyen säkenöi, kuumottavi keskiyössä.
Niin kiikkuvat maljat ja riemu käy; Se ruhtinan mieltä ei häirivän näy. Mut ruhtinan poskuset hehkun saa, Jalo juoma se uljuutta innostaa. Miel' yltyvi hällä, ja rohkeuttaan Jumaluutta nyt käypi hän herjaamaan. Ja pöyhkien julkea herjailee! Koko joukkio myöntäen nyökkäilee. Kun uhkea ruhtina ääneen huus, Ees takasin riensihe passari uus.
Eikä ainoastaan yöllä, vaan myöskin päivällä, ei vain vaimonsa seurassa, vaan kaikkialla, missä hän liikkui, kotona ja kaduilla, kahviloissa ja liikekonttoreissa. Toiset ihmiset kulkevat tuska, toiset elämäntoivo tai riemu kantapäillään. Johannes oli saanut ainaiseksi saattajakseen häpeän ja jäytävän itse-inhon, jonka keralla hän nukkui ja joka jälleen aamulla avosylin kohtasi häntä.
Neitsyet eivät silloin saaneet kantaa seppeleitä päässänsä, iloiset kiitoslaulut ja paianit olivat kielletyt, pitoja ei saatu pitää, eipä edes muuta ravintoa nautita kuin imelöitä kakkuja; kuolon-uhria toimitettiin manalan jumaloille. Toinen päivä oli Apollonille vihitty. Silloin oli juhlallinen ilo ja riemu.
Jos tätä ennen molemmin puolin olivat kärsineet erehdyksen kautta, niin näyttivät nyt täydessä mitassa nauttivan onneansa. Ei mikään maallinen riemu ja onnellisuus ole suurempi sitä, kuin minkä kaksi toistansa sydämestä rakastavaa, jotka juonien kautta ovat olleet eroitetut, tuntee, jälleen tarjotessaan kättänsä toiselleen rauhan ja sovinto-liiton merkiksi.
Tritonin suomuinen karja se pystytti harjansa ilmaan. ... Taivaskin ihastui ja riemusta liikkui manner. ... Ontosta vaskesta nyt taratantara kaikuvi kauas, tykkien suustakin säihkyvi tulta ja paukkina kuuluu. Tukholmassa oli riemu yhtä suuri. Runoja ja ilopuheita rakeili siellä ehtimiseen, niin että surisi korvissa.
Ja niinkuin myrskyn pauhaten Ei linnut laulakaan, Hääjoukkokin on jähmeinen, Sen riemu kahleissaan. On morsian nyt kalpea Ja pilvi sulhon otsalla. Kirous yöstä vaan Nyt nostaa kauhujaan. "Juo sappea sun riemussas, Isies kylvämää! Maan meiltä riisti vanhempas, Sun valtaas henki jää. Vaan myrkynputket nouseva On lapsiesi niitulla, Ja onnentähkäs syö Kirottu hallayö!" Uh julmaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät