United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin astui yht'äkkiä mies palavasta pajasta, kukaan ei ollut huomannut hänen sinne menneen, ja moni väitti kiven kovaan, että liekki hänen edeltään väistyi molemmille puolille kuin portin puoliskot. Käsivarsillaan kantoi hän suntion tytärtä. Ja kaikuvaksi riemuhuudoksi muuttui ympärillä olijain tuskallinen odotus.
"Kuulinko. kotimäeltä karjankellon kaikuvaksi?" Vuoren viekas noin saneli: "Kuulit taattoni kujilta hirnuvaksi Hiiden orhin." Kolahutti toisen kerran Herra Hiiden kalliota, kysyi kuuluisa kuningas: "Kuulinko luostarin aholta aamukellon kaikuvaksi?" Nimesi Metelin neiti: "Kuulit maammoni pihoilta haukkuvaksi Hiiden hallin."
Suuri määrä sokeria sekä yksi tinapikari saivat yhtä ystävällisen vastaanottamisen. Kun Silman viimein esiin-otti tulukset ja muutamilla iskuilla sytytti taulan, muuttui koko heimon hämmästys korkeasti kaikuvaksi riemuksi. Koska villit askaroitsivat tuluksilla, löysi Helena sanomattomaksi iloksensa yhdessä pienessä liinaisessa pussissa pistuoliparin ynnä ruutisarven ja tusinan luotia.
Kolahutti kolmannesti Herra Hiiden kalliota, nousi kuuluisa kuningas, sanoi: "Jää hyvästi, neiti, kuulen mailta, kukkuloilta kaikuvaksi Herran kellon." Sanoi hälle Herra Kiesus: "Milläpä syntisi sovitat?" Pannahinen mies pakisi: "Matkannen pyhälle maalle, joella Joortanin peseime."
Hän mulle: »Maine, joka maailmassa soi heistä vielä, hankkinut on heille tään armon taivahaisen ynnä avun.» Samassa kuulin äänen kaikuvaksi: »Suur' Runoniekka, sulle kunniata! taas varjos palajaa, mi poissa oli.» Kun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma vastaamme varjon ylvään kiirehtävän, ei riemu eikä murhe muodossansa.
»Summae Deus clementiae» ma kuulin palosta suuresta nyt kaikuvaksi, niin että innokkaana sinne käännyin. Ja varjojen näin läpi liekin käyvän; siks vuoroin täytyi heidän askeliaan, omia vuoroin nyt mun tarkastella. Lopussa laulun pyhän kaikki kovaa noin huusivat he: »Virum non cognosco!» ja jälleen alottivat hymnin hiljaa.
»Summae Deus clementiae» ma kuulin palosta suuresta nyt kaikuvaksi, niin että innokkaana sinne käännyin. Ja varjojen näin läpi liekin käyvän; siks vuoroin täytyi heidän askeliaan, omia vuoroin nyt mun tarkastella. Lopussa laulun pyhän kaikki kovaa noin huusivat he: »Virum non cognosco!» ja jälleen alottivat hymnin hiljaa.
Viktoria-koskesta kertoo Livingstone, että neekerit sitä sanovat "kaikuvaksi savuksi", ja syynä tähän on, että siitä nousee tavattoman suuria höyrypatsaita, joiden huiput ylettyvät pilviin asti. Alapäästä ovat nuo höyrypatsaat vaaleita, vaan ylhäältä tummat, joten ne ovatkin hyvin savun näköisiä.
Hän mulle: »Maine, joka maailmassa soi heistä vielä, hankkinut on heille tään armon taivahaisen ynnä avun.» Samassa kuulin äänen kaikuvaksi: »Suur' Runoniekka, sulle kunniata! taas varjos palajaa, mi poissa oli.» Kun vaiennut ol' ääni, neljän näin ma vastaamme varjon ylvään kiirehtävän, ei riemu eikä murhe muodossansa.