Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
RECHA. Rakas isä, jos erhetyn, en toki mielikseni mä erhety. NATHAN. Et: oppiahan otat! Näes, otsan kaarros sen- tai tämänlainen, se taikka tämä nenän korkeus; ja teräväin tai tylsäin kulmaluiden ylitse käyvä kulmakarvain kaari sen tai sen verran käyrä; viiva, ryppy, pykälä, kulma tunnus turha vain eurooppalaisen villin kasvoilla: jo tulelta sa säilyt Aasiassa! Siin' eikö ihme, ihmeenetsijät?
Vai ristiritari, jonk' armahti Saladin? Eikö vähemp' ihme Rechaa ois pelastanut? Taivas! DAJA. Surman oma ois Recha ilman häntä, joka jälleen henkensä, lahjaks saadun, alttiiks antoi, NATHAN. Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, missä? Vie minut jalkains' eteen! Annoitte kai hälle aluks aarteet kaikki, kaikki, jotk' oli hallussanne? Lupasittte kai paljon, paljon lisää? DAJA. Kuinka voimme?
RECHA. Vast' ikään aivan! Tänne tullessamme me lähestyimme kristittyjen vanhan pyhäkön raunioita.
DAJA. Te varmaan matkall' olitte? RITARI. Niin olin. DAJA. Vasta tänään palasitte? RITARI. Jo eilen. DAJA. Tänään saapui Rechan isä. Ja nyt kai toivoa saa Recha? RITARI. Mitä? DAJA. Mit' anonut niin usein teilt' on jo. Ja isä itse teitä välttämättä nyt kohta kutsuu.
Ah, Recha, Recha! Ol' oikea se sana: 'Oppikaa hänt' ensin tuntemaan! RECHA. Ken ken sen sanoi? Ja kenestä ? RISTIRITARI. Sen sanoi isänne ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan te oppikaa! DAJA. Myös enkö minä sitä sanonut enkö minäkin? RISTIRITARI. Vaan missä hän onkaan, isänne? Viel' onko hän sulttaanin luona? RECHA. Varmaan. RISTIRITARI. Vielä, vielä? Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie hän enää.
NATHAN. Jos sitten käy, sijalle kalliin houreen kallis totuus, mua usko, Daja, rakkaamp' enkeliä on aina ihmiselle ihminen et minuun suuttune, jos toipuu hän ja lakkaa haaveksimast' enkeleitä ? DAJA. Niin hyvä ootte ja niin paha sentään! Mä menen! Kas, hän tuolla itse saapuu! RECHA ja EDELLISET. RECHA. Isäni, kokonaan siis palaattehan Mä teidän luulin edelt' äänenne vain lähettäneen.
SITTAH ja RECHA, keskustellen. SITTAH. Kuink', armas impi, sinust' iloitsenkaan! Mut älä arkaile, äl' ujostele! Iloitse, puhu mielin avoimin! RECHA. Prinsessa... SITTAH. Ei, ei niin! Vain Sittahiksi mua sano, siskoks, älä prinsessaksi! Mua pikku äidiks sano melkeinhän se voisin ollakin. Niin nuori, viisas, niin hurskas! Mitä tiedät kaikkea, mit' ootkaan lukenut! RECHA. Ma lukenut?
NATHAN. Ette? Ette, Daja? Kas, mitä haittaa! Julmat haaveilijat! Josp' on se enkeli nyt sairaana! RECHA. Sairaana! DAJA. Sairaana! Ei, älkää toki! RECHA. Mua kylmä karmii! Daja, koetas, kuin jää on otsani, niin lämmin muulloin! NATHAN. On tottumaton ilmanalaamme tuo nuori frankki, tottumaton nälkään, säätynsä kovaan työhön, valvontaan. RECHA. Sairaana! DAJA. Nathan niin vain arvelee.
Ois siitä huoleti, jok' elämän pelasti hälle elämän, mi hälle niin rakas on vain teidän lahjananne. NATHAN. En sua muuksi tahdo kuin mik' oot. En, vaikka tietäisinkin sielussasi viel' aivan muuta liikkuvan. RECHA. Mit', isä? NATHAN. Kysytkö multa? Ja noin arasti? Mit' ikään sisässäsi liikahtaakin, viattomuutta, luontoa se on. Sit' älä sure, min' en ainakaan.
RISTIRITARI. Ei Recha siis tiedä, mikä on hän syntyään? Ei ole kuullut, ett' on kristittynä hän syntynyt, ei juutalaisen lasna? DAJA. Ei koskaan! RISTIRITARI. Nathan harhaan tuohon tytön siis jätti, kasvattaispa vieläkin edelleen häntä siinä? DAJA. Paha kyllä. RISTIRITARI. Mitenkä Nathan? Viisas, kunnon Nathan, hän oisko luonnon ääntä lähtenyt noin väärentämään?
Päivän Sana
Muut Etsivät