Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Köyhä kukan kuroittaa, min rikas maahan astuu; köyhän silmä kyyneleissä useammin kastuu. Kukka orvon kumppani ja laulu köyhän liesi; metsä meidän tuttava, mut vieraan vihamiesi. Tuttavalle metsän polut itsestänsä aukee, vieras maita vierivi ja eksyneenä raukee. Tuttavalle »tervetullut!» joka kuusi kuiskaa, vierahalle joka oksa uhotellen huiskaa.
Vaan jospa öisin rastaana, niin lauleleisin oksalla: Oi metsän hongat tulkaatte nyt kodiks' huutolaisille. Mutt' tyttö köyhä olen vain, ken kuuntelee mun lauluain? Ei mahtaviin se kaiukaan, se kuulumatta raukee vaan. Kun Iiri oli laulunsa lopettanut, seisoi Arvo hänen edessään.
Mun lempeni lieska tumma Se säihkyy loistossaan, Kuin tarina kaihosa, kumma, Suviöin jota kerrotaan. "Vait taikapuiston tiellä Nyt astuvat nuoret nuo; Satakielet ne laulavat siellä, Kun siimehet valoon luo. "Sydän kylmä on neidon nuoren, On ritari polvillaan. Tuli silloin peikko vuoren, Läks neito kaikkoamaan. "Ja ritari veriin raukee, Käy peikko kammiohon."
Oppaani silloin voimakkaasti lausui, moist' etten ennen häitä ääntä kuullut: »Oi Capaneus, sun rangaistukses juuri se on, ett' ylpeytes ei koskaan raukee. Tuot' ilman raivoas ei vaiva mikään riittäisi rankaisemaan mieles uhmaa!» Suin vienommin hän mulle virkkoi: »Teban kuningassaartajasta seitsemästä tuo oli yks. Hän herjas Jumalata ja vielä samaa herjamieltä näyttää.
Te muutoin lehteä vain lempiväisten mietitte? Pilaako se olikin? Se tuuma raukee; turvaa sanoihin en, työllä katkon kahleet valtain jäisten.
Toinen kohtaus. Makuuhuone; nurkassa kirstu. IMOGEN. Ken siellä? Helenako? KAMARINEITSYT. Tässä, rouva. IMOGEN. Mitä on kello? KAMARINEITSYT. Puoliyö on kohta. IMOGEN. Siis kolme tiimaa lu'in. Silmä raukee. Jäin tuohon; taita lehti. Nukkumaan! Pois älä tulta vie, sen anna palaa. Jos heräät ennen neljää, ole hyvä Ja mua huuda. Uni minut valtaa.
Uusi on rusko ranteilla taivaan säihkyvä säilien teriin, uusi on usko tunkeva nyt Viron, Vienan ja Inkerin veriin: ei iki laukee yltämme orjuuden yö, vihamiehen ei vaino, jos iki raukee ei ies Moskovan, Pihkovan, Pietarin paino. Ah, useasti virtoja Suvannon kaahlasi kasakan hepo ääriltä asti Turjankin tuulisen poistui rauha ja lepo!
Oi terve, Rooma, Messiaasi vuottaa sua vuorellansa, vaskiukset aukee Januksen temppelin, uus' astuu luoja pyhäkköön ajan, ajan uuden tuoja, min valta milloinkaan ei maahan raukee, mi omaan voimaansa vain yksin luottaa, oi terve, Rooma, uhraa uhri parhain nyt luojallesi, kautta palmutarhain ikuinen soikoon kuoro: terve Caesar sua tervehtii ne, jotka kuoloon käyvät!
Vaara ain' on Mua seljän takan' uhannut; kun näkee Se kasvot Caesarin, se raukee tyhjään. CALPURNIA. En enteit' ole uskonut ma koskaan, Nyt niitä pelkään. Miesi tuolla kertoo, Pait mit' on itse huomattu ja kuultu, Kauheita vallan, joit' on nähnyt vahti.
Hän on luonut mulle lemmen pyhän niinkuin päiväntähti, suonut nuoruutensa hemmen, kun mun nuoruutein jo lähti! Hänen kauttaan elän, olen; kaitselmust' en muuta keksi, hänen tauttaan tietä polen, mun mi tekee ihmiseksi. Hänestä en koskaan luovu, ennen kuin tää rinta raukee!
Päivän Sana
Muut Etsivät