Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Vuonna 1694 oli tiheitä maanjäristyksiä etelässä, kallis aika ja nälänhätä Keski-Euroopassa. Loistavassa, rikkaassa Pariisissa sanotaan sinä vuonna 92,000 ihmistä kuolleen nälkään ja tauteihin. Rakeet hävittivät viljan toisessa Ruotsin jyvä-aitassa, Pommerissa. Toisessa, Suomessa, saatiin niukka sato, ja edellisen vuoden varat olivat lopussa.
Katsokaat vain, kuinka hän rientää eteenpäin, ja kuinka miehuullisesti nuo pojat hyppäävät alas hautaan korkeilla hurrahuudoilla! pahuus vieköön, ompa heillä miehuutta kylliksi." Sota alkoi nyt oikealla vimmalla molemmin puolin. Lumipallot lensivät, kuin rakeet ilman läpi; ryntäjät koettivat voimine nousta vallille, jota Werner ja toverit miehuudella puolustivat.
Et suurta taistelua tarvitse Kuvata, jossa sotaorhien Töminä maata tärisytti, huudot Päämiesten kumisutti taivasta, Ja jossa nuolet vinhaan sinkoili Kuin rakeet myrskyssä, ja kalvat välkkyi Kuin liekehtivät taivaan salamat. Siell' itse olin johtajana läsnä, Ja parvess' Israelin sankarten Ma etumaisna taistelin, kun miekka Löi vihollisiamme niinkuin heinää.
Kärsimme suuria tappioita; viinipensaamme ja hedelmäpuumme olivat paleltuneet; rakeet olivat raiskanneet kauramme ja muut viljamme. Sanoin joskus leikillä, että minä olin tullut vanhaksi, eikä onnetar, joka on nainen, pidä vanhoista ukoista. Jacques nauroi ja vastasi että hän oli nuori, hän, ja että hän kyllä onnetarta armastelisi. Minä olin saapunut elämän talveen, sen kylmään vuodenaikaan.
Maailma hälle nurja vuoks' aarteiden, Ja lempensä vuoksi keväisen. Ne silmäterään pistivät okahan, Ne heittivät liljan lokahan. Siis murhe-, murhevirttä nyt Te aallot laulakaa, Soi, soi kaisla, Laineet loiskikaa! Uudenvuodenlaulu. On murhe kullai, On murhe mullai, On kurjuus vuodella kullakin. Kun madot söivät, Ja rakeet löivät, Sai tyhjäks' aittakin viljavin.
Ahab, suuri kuningas, Varma ollos voitostas! SEDEKIA KENAANPOIKA. Kuningas, sa huomaat nää Voiman kuvat, vankat sarvet. Herran ilmoitus on tää: Ahab syyrialaisparvet Kaikkiin tuuliin karkoittaa Yhtä helposti, kuin näissä Terävissä sarvenpäissä Laho vaate ratkeaa. Liekki, rakeet, niittymato, Karjarutto, viljankato Eivät maata vainoomataan Hävitä niin vuosisataan, Kuin sun kostos Syyriaa.
Kuin rakeet taajaan seuras Sanoma sanomaa, jokainen tuoden Sun ylistystäs kruunun puoltajana Ja hänen eteensä sen kaatain. ANGUS. Meillä Kuningas sulle laittaa kiitoksensa; Eteensä sua saattamaan vaan käskee, Ei sua palkitsemaan. ROSSE. Ja vielä korkeamman arvon merkiks Sua käskee tervehtiä Cawdor-thaniks. Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos. BANQUO. Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta?
Huolettaa, kun peltomiestä Muistamme, kuin hälle käy, Kun ei kesän työstä, hiestä Joskus palkintoa näy; Siemen juurtuu, mutta laihon Rakeet särkee, halla vie, Saapi niittää surun, kaihon, Perheell' eess' on mierontie. Mitä silloin, ystäväiset, Teemme, jos käy meille näin?
Se tähkä, jonka epäilyksen rakeet löi maahan, virkoa ei elohon. epätoivoon puhjeten. Me kaksi, Svanhild Turha toivo heitä; valhetta kylvät, korjaat kyyneleitä. Sa sanot muut? Sa etkö uskone, ett' aatelleet on muutkin niinkuin me, *mies* että salamoita uhmaa kyllä, hänt' ettei myrsky koskaan maahan lyö, hänt' ettei taivaanrannan longat yllä, ne vaikka raivoais kuin raju-yö?
Täysi myrsky oli puhjennut raivoamaan, suuret pisarat ja rakeet kimpoilivat kivestä, tuulispäät karkasivat päälleni milloin edestä milloin takaa, niin että täytyi alinomaa painautua kallion seinää vastaan säilyäkseen suistumasta rinnettä alas. Tie oli tehty louhikkoon, josta sitä oli vaikea löytää. Pari kertaa se vei lumikinoksen yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät