Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Tuo vastasi: »Ei mitään täällä ole, jok' ilman järjestystä kuuluis vuoren tään pyhyyteen tai tavatonta oisi. Tääll' ikivapaat vaihteloista ollaan; mit' itsestään luo itsellensä Taivas, ei muu, voi olla täällä syy tai tapaus. Siks lankee tääll' ei sade, rakeet, lumi, ei kaste, härmä yläpuolia portaan tuon pienen, lyhven, kolmi-astehisen.
Liisa täti kerran antoi minulle seuraavan neuvon: «pikku ystäväni, paina mieleesi mitä nyt sanon sinulle; jos joku mies pitää sinua typeränä, niin se ei hänen mielestänsä mitään haittaa, mutta jos hän luulee sinun pitävän häntä typeränä, silloin olet ainiaaksi menettänyt hänen suosionsa». Olkoon nyt viimemainitun laita miten tahansa olin kuullut erään terävän nuoren miehen sanovan sen vaikuttavan itseensä kuin suolan rakeet heitettyinä tuleen mutta varmaa on, että ensinmainitutkin sanat puhuivat totta, sillä typeryyteni ei ensinkään Ernstin mielestä halventanut minua, ja miten sanomattoman miellyttävä hän olikaan ollessansa lempeä ja ystävällinen!
Joku tuulen puuska viskasi ikkunaruutuun muutamia sadepisaroita, jotka rapisivat kuin rakeet. Silloin liikahtivat hänen silmänsä aivan kuin kysyen, olivatko ne rakeita. Ja vaikka ne eivät niitä olleetkaan, tunsi hän kasvojensa pinnalla hyvin elävästi, miltä tuntuu, kun rakeet heinäkuulla poskia pieksävät...
Kädet ristissä ja äänetönnä Seisoi vanhus niinkun ukon lyömä, Poskensa olj valkeet, huulet liikkui, Kunne huoli valitukseen puhkes: "Tupain kurkiainen jo nyt katkes, Rakeet riisti viljan pelloltani, Taloain nyt kalliimpi on hauta. Mua voi, kun noin nyt nään sua jälleen; Kunniain ja vanhuuteni sauva, Taivaan lahja, vasta suurin, uljas, Vähäinen nyt oot kun hiekka tuossa."
näin uudet vaivatut ja uudet vaivat: kuhunka liikun, kunne käännyn, kunne ma katsonkin, nään kauhut kaikkialta. Piirissä kolmannessa oon, miss' sade kirottu, kylmä, ikirankka lankee: se laatuaan ei koskaan muuksi muuta. Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret, samea vesi, hyinen hyhmä siellä, maa märkä haisee tuosta inhuudesta.
Minä olisin istunut hänen vieressään, pitänyt hänen kättänsä kädessäni! Minä olisin saattanut olla onnellinen!... Vaan nyt! Nyt on kaikki toisin! Minä, minä itse olen niin tahtonut! Voi minua tuhmaa, vaivaista!« Salamat ympäröivät hänen; rakeet rikkoivat akkunan. Maria säikähtyi. Huone oli kuin valkeaa täynnä. Maria seisoi keskellä lattiaa.
Mutta silloin tuli kauhea tuulispää, jonka seuraamat karkeat rakeet rupesivat *sinuttelemaan* Petrean nenää tavalla, joka saattoi hänet ällistymään jopa vähäsen pahastumaankin.
Minä otan oikeuden mittapuuksi, panen vaa'aksi vanhurskauden; rakeet hävittävät valheen turvan, vedet huuhtovat mukaansa suojan. Teidän liittonne kuoleman kanssa puretaan, sopimuksenne tuonelan kanssa ei astu voimaan, kun vitsaus tulee tulvan lailla, niin se tallaa teidät maahan. Yhtä usein kuin se tulee, se sieppaa teidät, sillä aamu aamulta se tulee, jopa päivällä ja yöllä.
Ulkona oli nousnut hirmuinen lumituisku ja tuuli riehui ja raivosi myllyn ympärillä, että ikkunat pärisivät. Mutta kädet seljän takana käveli Ojamylläri tuvassa pitkin ja poikki, ja niin kului tunti tunnin perään. Mutta, mitä hurjemmin tuuli riehui ulkona ja rakeet ikkunaa vasten löivät, sitä hiljaisemmaksi kävi myrsky Antin sydämessä, ja viha meni, katumus tuli.
Theislen Manu on tuolla alempana asettunut punaiseksi maalatun puisen ristin luokse niinipuun alla, rakeita rapsuttelekse maahan, ja hanhet nostavat nokkiaan ylös, jott'eivät rakeet, niinkuin puhe käy, löisi rikki heidän heikkoja aivojansa; mutta tuolla Endringenissä päin on jo selkeätä, ja pian pääsee päivä paistamaan, ja vuoret, metsät, kedot, kaikki näyttävät ihmiskasvoilta, jotka ovat pelon itkeneet pois ja nyt kirkkaina loistavat ilosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät