Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mutta lapset tämän kuultuaan pölähtivät kuni linnun poikaset lentoon juoksemaan ulos ja sitä soittuaan rantaan, johon juostessaan Saimi huusi: "Me menemme tänne Hiekkakaarteeseen. tänne, tulkaahan tänne, täällä me aina uimme".
Metsäkyyhky, joka oli rakentanut pesänsä sinne, lensi vuorille, sillä sen poikaset kuolivat. Kivillä istui sammakoita, ja rannan ruoho oli keltaista. Yöllä kokoontui paksu, valkea usva veden yli, niin että tähdet eivät voineet pilkoittaa sen läpi, ja päivällä hieno valkea sumu peitti veden, että auringonsäteet eivät voineet päilyä sen pinnalla.
Vähentyminen päivä päivältä saattaa pian omistajan vartioimaan maatansa yöt ja päivät. JAHTIVOUTI. Ei yhtään surua siitä juonesta enää, poikaset, ei yhtään. No no, miksi hätäilette? Katsokaa: joukko suojelevia enkeliä on teidän piirittänyt aivan sukkelasti.
Seuraus siitä on että poikaset ja nuorukaiset, joilla on halu huvituksiin voimakkain, kun kerta pääsevät vapaiksi, ovat miltei kuin irti päässeet kahlekoirat, ja melkein muille rauhallisille kansalaisille käyvät hengenvaarallisiksi rajun, hillitsemättömän iloisuutensa kautta."
Emästä hän ei sen enempää välittänyt, hän kun älysi tämän sukkelan sotatempun ja tiesi, ettei Kroof milloinkaan saisi sitä kiinni. Eikä hän viattomuudessaan luullut, että hyvä Kroof tekisi sille pahaa, vaikka saisikin sen kiinni. Mutta nämä liikkumattomat poikaset sitä vastoin olivat sangen mieltäkiinnittävät.
Arbakes laskeutui Ionen jalkoihin, ja poikaset, nuoria ja kauniita kuin Kupidot, palvelivat heitä. Juhla-ateria oli loppunut, soitto hiljeni hiljenemistään, ja Arbakes virkkoi ihanalle vieraalleen: »Oletko, suojattini, milloinkaan tässä tylyssä ja epävakaisessa maailmassa tuntenut halua katsahtaa rajan tuolle puolen?
Mut olen kuullut oi, jos ois se totta! Ett' antaa leijonakin säälistä Kuninkaan-kynnet vuolla kämmenestään, Ja että korppi ruokkii löytölasta, Vaikk' omat poikaset on nälissään. Oi, ole mulle, vaikk' on poves jäätä, Jos et noin hyvä, sentään hiukan hellä! TAMORA. En tuota minä ymmärrä; pois, pois!
Kunpa särkisi kovemmin, Jotta koito kuolisinkin Näiltä suurilta suruilta! Aik' olis minun jo kuolla, Ei mua sure sukuni, Vaikka murtuisin merehen. Huokasitko mulle, honka, Niin syvästi, raskahasti, Nähdessäsi hääpukuni? Vilkastuen: Häihin, metsä, metsän immet, Metsän poikaset parahat! Kuukin hohtelee salolla! Tanssikatte, nuoret! soita! Soita, rastas, hääiloa!
Suurimmasta uhrikattilasta nostelee Panu lihakimpaleita astioihin ja nuoremmat miehet ja poikaset kantavat niitä vanhempain eteen, jotka ovat istuutuneet uhrikentän vihreälle nurmelle.
Leena mietiskeli, mihin hän menisi apua anomaan; puutarhuri oli hänen sisarensa mies, mutta tämä sisar oli jo vuosi takaperin kuollut. »Patruunalta tahdon kumminkin taas apua pyytää», ajatteli Leena ja läksi kartanon kyökkiin. Siinä seisoi hän vaaleana kaksoisveljet sivullansa. Ikäänkuin kaksi pientä viheriöitsevää vesaa kellastuneen koivun juurella olivat nuo pienet poikaset.
Päivän Sana
Muut Etsivät