Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Hurtta hänen hommiansa seuraa, silmiss' sääli, huoli, muistuu jotain muistostansa ja hän virkkaa: »Poikas kuoli?» Lausui, poistui niinkuin paasi. Hurtta jälkeen tahtoo juosta: »Arnkil! Sun jos tää ois maasi, etkö ylpee oisi tuosta? Riennä jälkeen miehen moisen, hälle muiston annan armaan, näistä pistooleista toisen, takomista taaton harmaan!» Arnkil käy ja palaa.
STANLEY. Suuri valtias, Te syyttä ystävyyttän' epäilette; En pettur' ole ollut enkä ole. RICHARD. Väkeä nosta siis; mut poikas Yrjö Jälkeesi jätä. Sydämmes jos horjuu, Niin, tiedä, pojan pää ei lujass' ole. STANLEY. Mun käytökseni mukaan hälle käyköön.
HAAMU. Masentunut on jo mielensä ja metsiä käy hän murheissansa. SINIPIIKA. Hirmutöitä täynnä on tiensä. HAAMU. Kova onni tiensä pahoin käänsi. SINIPIIKA. Sulle asian ilmoitan: Koetinpa kerran, ajalla vielä otollisella, tiensä oikealle kääntää, mutta neuvoilleni nauroi hän ja virnaten mun tyköänsä poisti. Poikas, emo koito, on itse syypää kohtaloonsa kovaan.
Puolisosi Vei isäni ja puolisoni hengen. Erici! Kahdestoista kohtaus. Ja nyt pois on poikas. Voi! Ja minun poikan' teille surman toi. Vait, ken sä lienetkin, ja muista; kosto Ei ole ihmisen. Kolmastoista kohtaus. EDELLISET. HERTTUA. SCHEEL. HERRASMIEHI
Mutta kovissa kiipaleissa oli poika, ja, ilman apuani, tiesi kuinka käynyt olis. TOPIAS. Kuinka kävi häneltä Eskon naima-atestin kuuluttaminen? SEPETEUS. Kävihän se. Niin, sinä naimaan lähetät poikas, mutta tahdonpa sinulta kysyä: oletko tarkkoja tietoja kiehtoillut tulevan miniäs mielen-laadusta, luonnosta? Muista, että parempi tippuvan räystään alla kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa.
Kiusaus, myrsky pimittävä päivän Uhkaavi joskus sielun upotella, Lomasta pilven kirkas säde kunnes Uudella uskonlujuudella täyttää Horjuvan hengen, tietä meille näyttää Kotihin, luokse Isän rakkahimman. Kiitos oi, Isä, armostasi kiitos, Aina Sa pidät iki-armoliittos, Jonka Sa Poikas verin vahvistelit, Syntisen saastaisimman puhdistelit.
Mut yhtä kaukana on lohdutus Kuin manalan on mailta siunaus. AARON. Titus Andronicus, tään sanan sulle Tuon keisarilta: poikias jos hellit, Niin Luciuksen, Marcuksen tai sinun Kätensä tulee jonkun katkaista Ja lähettää se hälle; palkaks siitä Hän tänne poikas elävinä laittaa Ja heidän rikoksensa anteeks suo. TITUS. Oi, keisar' armias! Oi, rakas Aaron!
Ei muuta enää sanokaan, Nuo sanat vaan on huulillaan. Mut kerran rantaan mökkisen Venheessä vieras sousi, Mies pitkä, tumma, partainen, Ja siinä maalle nousi, Ja huusi: "äiti, tunnethan Sä poikas ainoon, armahan!" Mut Sanna nauroi ilkkuen: "En usko kavaloita! Mä poikani kai tuntenen, Mua pettää älä koita. Hän on niin hieno, valkoinen, Ei musta noin, ei karvainen!"
Oi! Cymbeline, sen vääräks sanoo taivas Ja tuntoni, ett' ajoit minut maasta; Siks otin poikas, kahden, kolmen vanhat, Perijät sulta ryöstääkseni, niinkuin Sa maat veit multa. Euryphile, sinä Heit' imetit; he äidikseen sun luuli, Ja päivittäin sun hautaas kunnioivat. Min' itse, Belarius täällä Morgan Käyn heidän isästään. Haa! Ajo käy! Neljäs kohtaus. Milfordin sataman lähitteellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät