Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025


Sadepilvet ajoivat nelivaljakoilla, ja myrskyn harja hulmusi. Metsät paukkuivat, ja merillä ärjyivät äkäiset aallot. Ja kuin säikähtynyt lintu pakeni suvetar eteläisille ilmoilleen. Mutta lounaasta ja lännen ilmoilta tulivat taas kesäiset tuulahdukset lempein siivin lentäen ja leijailivat kuin valkoiset perhot kirkkaalla, korkealla taivaalla.

Suljuu aika niinkuin suvi-yöhyt, missä huomenruskot huljuu, vaikk' on mailla varjovyöhyt: lentää, liitää suuret perhot, syttyy helaatulten palot, punertavat pilven verhot, kangastuvat taivaan talot. Virkkaa tyttö viimein: »LähdenKäypi Hurtta käteen hälle, lausuu: »Tyttärensä tähden taaton annoin elämälle, sulhon morsionsa vuoksi, itseäs en enää anna.

Mut ukko, eukon, pojan tytön kanssa, Jo teki heinää siellä nurmellansa, Ja Hallin iloll' oli tuskin raja. Olihan kesä. Metsä vihantana, Ja puiden yllä oli juhlaverhot, Ja kukastoissa liipoitteli perhot, Ja vilja kellastui jo koreana. Niin eukko sanoi: "Lauluun yhtykäämme Ylistäin Herraa! Vaikk' on vaillinaista Näentä, kuulo, puhe puuttuvaista, Jumala kuulee, häntä kiittäkäämme!"

Monta monituista päivää oli jo vallinnut tavaton kuumuus. Nurmikko näytti hyvin nuivealta ja savikko irvisteli aika tavalla helteen tähden. Kärpäset, paarmat, perhot ja päiväpaisteessa monivärisille välähtelevät sudenkorennot olivat ainoat, jotka näyttivät olevan oloonsa tyytyväisiä.

Huopanan perhot: mustan, ruskean ja harmaan, luultavasti Soldier palmerin, Zulun ja ehkä March brownin, en muista tarkkaan, koska en silloin vielä tehnyt muistiinpanoja pyydyksistäni enkä saaliistani. Teroitan tässä ohimennen vasta-alkajillekin muistiinpanojen tarpeellisuutta, joista on paljon hyötyä sekä itselle että muille.

Minulla on oikeat perhot, tässä koskessa ei ole sitä siivellistä eikä siivetöntä kalanruokaa, jota keinotekoiseni eivät jäljittelisi niin hyvin kuin tekniikan nykykannalla on mahdollista. Mitä ei vielä ole, sen voi hankkia. Jos viitsisi turvautua Juntta Tammin sittiäisiin, olisi kysymys ehkä sillä ratkaistu.

Vaan aaltonakin jos leijun, Samaksipa jäänkin vain; Tääll' ympärilläni keijuu Vilu-aaltoja parvittain. Heill' leikkinä tuska ja riemu Ja itku ja nauru on vaan, Vaan mieltäni polttaa liemu, Oi, konsa se sammuvikaan? Nuoren tytön muistikirjaan. Kevätpäivä taivaall' liekehti, Kasteen kiilto perhot kukkiin vietti; Niityll' loisti nuori orvokki. Arvaatkos, mit' armas kukka mietti?

Teilt' ei vie myrskyt rauhaa, ei tuiske tuulien; teill' aina kaste kirkas otsalla loistelee, luonanne perhot pyörii ja linnut laulelee. Niin tyyness' aina oisin kun voisin." Vaan köyhä mieron poika tien varrell' lauloi näin: "Te hongat uljaslatvat, taivaasen käytte päin; palatsit teistä paisuu valoisat aina vaan mit' on nuo laakson lehvät pimeessä piilossaan!

Sano miss' on kynä vainen? Sen ilmapyssyks laadin vahingossa. Voi tuhlasitko siten lahjan taivaan? No onhan teräskynää monta mulla, Ja hanhen sulat yhtä kauniit aivan, Viel' uusi kynä ilmasta vois tulla. Nyt vait ol' opettaja, murhemielin He yhdess' astui niityn äärtä myöten, Ja kevään linnut lauloi sulokielin, Ja perhot kieppui leikkiänsä lyöden.

Riemua ei puutu multa, Miks en laulaa sais? Kevät. Jo lumikasat kuihtuivat, Jo lehdet puihin puhkeevat Ja perhot riemuin lentää; Ja vesi tanssii maljassaan, Ja Ahti soittaa kanneltaan, Kun lämmin tuuli entää.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät