Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
LALLI: Kuka ei kestä, se katketkoon! TUURA: Raskaana painaa sinua taakka taivahisten. LALLI: Maallisista lie minulla enempi huoli. TUURA: Siksipä maata kohti selkäsi köyristyykin. LALLI: Vielä en alakärsänä kävele. Vielä seison suorana oman orren alla. TUURA: Seisot, kuinka kauan? Tuli voi polttaa tupasi... TUURA: Tuo on taika, jonka opit taatoltasi. TUURA: Tokko auttanee?
Olipa kystä kyllin syöä, kyllin syöä, kyllin juoa punaisissa purtiloissa, kaunoisissa kaukaloissa: pirotella piirahia, murotella voimuruja, sirotella siikasia, lohkota lohikaloja veitsellä hope'isella, kuraksella kultaisella. Olut juoksi ostamatoin, mesi markoin maksamatoin, oluoinen orren päästä, sima vaarnojen sisästä, olut huulten huuhtimeksi, mesi mielten kääntimeksi.
Ja kansan riemu seisoi vaiti vaan oven suussa, orren alla, mut mahtavana pöydän päässä, lautsan päässä, murhe, itku isännöi kun oli poissa armas päivä, Väinön maassa yö. Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa. Jaakko Juteini. Mutta häipyy hetket nukkuvankin, vierii sokeankin viikot pitkät, kului aika myöskin kurjan Suomen.
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi valkean jäniksen lattialle hyppimähän sen sutosen suun e'essä. Pohjolainen, pitkä poika, lauloi koiran koukkuleuan tuon jäniksen tappamahan, kierosilmän kiskomahan. Lemminkäinen, lieto poika, lauloi orrellen oravan, orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan. Pohjolainen, pitkä poika, lauloi nää'än kultarinnan: näätä näppäsi oravan orren päässä istumasta.
Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla. Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla." Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista.
Ja niin siinä yksinäni vaeltaissani usmain ja sumujen lävitse, laulelin rohkein mielin Salis'in kanssa: Yks' on toivo mulla vielä. Täyttyneekö? Ken sen ties: Maalla maja mulla siellä. Siinä oma kotilies. Rauha oman orren alla Niin, ja sitten mutta tän Virkan hiljaa, kuiskaamalla Rinnallain hän, juur' hän! Takaisin.
Isännän kasvot olivat nyt vihasta tulisina, mutta vakavasti hän kuitenkin sanoi: »Kyllä minä päästäkseni tästä rähinästä annan ne seitsemän lehmää ja kolme hiehoa, mutta muista sinä, Olli-Pekka, minun sanoneen, että sinä et ole kauan Leppimäessä talona, ennenkuin tulet meiltä apua tahtomaan. Mutta siltä varalta on kurikka orren päässä, pala patsahan nenässä, ei kuiva eikä märkäne.
Kysymykseensä, olisiko talossa sijaa, saapi hän kyllä myöntäväisen, vaan samassa pahasti loukkaavaisen vastauksen: »Jos olet siivolla tuvassa, Oven suussa seisomassa, Oven suussa, orren alla, Kahen kattilan välissä, Kolmen koukun koskevilla.» Tähän orjille, kerjäläisille sekä naisille määrättyyn halpaan sijaan ei voi tietysti ylimielinen Kauko tyytyä.
Onnettaret vaikka veisi minut ulos maailmaan Kauvas synnyinpaikastani, eloon vaihettelevaan Iloon, onneen runsahasen kodin pienen suojasta Tuost' en kuitenkaan mä voisi vilpittömäst' iloita. Min' en voisi unhoittaa, kuin lasna ollen laulelin Kodin armaan orren alla, vilpitöinnä iloitsin. Kuinka illan tullen ennen äidin hellän syliin jäin Uneksimaan kohtaloita tulevaisen elämäin.
Mä sydänt' etsin sieltä, täältä, Maan mustan multapallon päältä, Vaan silkin, kultakuoren alta En löydä vertaa maailmalta, Sydämen vertaa kotoisen. Kotoni köyh' on mökki vainen, Salossa Suomen seisovainen. Vaan matalan sen orren alta Petäjä maistuu mairemmalta Kuin voit ja vehnät vierahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät