Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Mutta vanhuksen häpeäksi meidän täytyy tunnustaa, että tuo aikaisin kypsynyt kokemus löi hänen sydämensä kylmäksi. Lyhyesti sanoen, tämä viisitoista vuotias viisas peloitti häntä. Palkittu hyve. Ei mitään puuttunut Mansurin onnessa. Niinä viitenä vuotena jotka hän vielä eli taisi hän täysin määrin iloita poikansa taidonlahjoista ja menestyksistä.
Kaupunki hymyilee kuin hilpeässä ainaisessa onnessa, kukkivan ja kukkiaan lemuavan laakson ympäröimänä, ja muuttuu vähitellen ja kuin huomaamatta maaseuduksi, josta paistaa vaahdon valkeita maalaiskyliä ja pikkukaupunkeja, joita yhdistävät toisiinsa kapeina nauhoina poimuilevat vaaleankeltaiset maantiet.
Sua onnessa tuossa en häiritseis, vaikk' katsees kylläkin murheeni veis pyhän, puhtaan uinuthan unta. Mun ihailla kainoutta sentään suo, jota kertovi kasvosi kauniit nuo sydän lie myös valkeempi lunta.
TIMON. Sillä, Ett' uskoani tuet. ALCIBIADES. Mitä, Timon? TIMON. Niin, lupaa ystävyyttä, vaan äl' anna; Jos sin' et lupaa, jumalat sua pieskööt, Kosk' olet ihminen! Ja jos et anna, Sun ruhjokoot, kosk' olet ihminen! ALCIBIADES. Ma kurjuudestas olen hiukan kuullut. TIMON. Sen silloin näit, kun elin onnessa. ALCIBIADES. Nyt näen sen; silloin riemunaika sulla.
"Jos minä olisin ollut Boabdil, taikka hän Kaarle," sanoi ylimielinen yksinvaltias, "olisin ennen muuttanut tuon Alhambran haudakseni, kun elänyt ilman kuningaskunnatta Alpuxarrassa." Kuinka helppo on niiden, jotka vielä ovat täydessä vallassa ja onnessa, saarnata sankarillisuutta voitetulle! Kuinka vähän he ymmärtävät että elämän arvo nousee onnettomalle, kun ei mitään muuta enää ole kuin elämä!
Annette katseli alespäin; hän ei vastannut, mutta äkkiä juoksi pari kyyneltä ales ruusun punaisia poskia myöten. "Olenko minä siis niin häijy, Hjalmar, sano, olenko min häijy?" "Et, Annette; mutta et tahdo kuulla hyvää sydäntäsi. Seuraa luontoasi ... sen täytyy jalostua eikä huonontua sivistyksestä. Sen tulee onnessa ylentyä eikä alentua." "Hjalmar, sinä suot siis minulle anteeksi," pitkitti hän.
Jos Brutus sallii Antonion luokseen Turvissa tulla, selvitystä saamaan Miks surman Caesar sai, niin Antoniolle Ei kuolleena niin rakas ole Caesar Kuin Brutus elävänä; ei, hän seuraa Uskollisesti onnessa ja työssä Tän horjuvaisen vallan vaarain kautta Jaloa Brutoa. Näin sanoi herrani. BRUTUS. On uljas, viisas roomalainen herras; Pahemmaks hänt' en koskaan luullut.
TIMON. Niin onkin, näet! Sa ainut kunnon mies, Tuoss', ota! kurjuudestani on sulle Jumalat aarteen lähettäneet. Mene, Ja elä onnessa ja rikkaana! Yks vain on ehto: ihmisiä karta! Vihaa ja kiroo kaikki! Hellyys pois!
Enkä elä ainoastaan tässä tunteiden onnessa, saan jo silloin ja rinnan sen kanssa aavistusta siitä onnen hurmasta, jonka antaa aate, kun herää halu ajatella ylevästi, pakko toteuttaa, mitä pitää oikeana ja totena, niinkuin se ja se sankari, ritari, marttyyri taistella, kaatua ja kuolla. Minä sanelen: "enempi kuin elo moinen kuolo."
Vapaaherra oli kiini kivettynyt. Neiti ei ollut häntä huomannut, vaan astui ajatuksissaan eteenpäin. "Arvo!" lausui hän uneksuen. "Helmi," vastasi vapaaherra. Neiti säpsähti, hän näki herran. Heidän katseensa kohtasivat toisensa. Olipa kuin outo, käsittämätön voima olisi sitonut heidät paikalleen; siinä silmän tähysti, sanaa sanomatta, äärettömässä onnessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät