Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Saloilla kolkon Suistamon Ol' synkkä synnyntäsi; Lapspuolen kovan kohtalon Sait siellä kärsiäsi; Valotta vartuit lapsuus-aijan, Puol'-pakanuuden näit ja taijan, Ja pyhimysten haamuja Sait jumaloinas palvella.
Mä muistan äitin armaan, Hän harmaantuu, kuin sä, Vaan mieleltänsä varmaan Hän ain' on lempeä. Ol' isoisän' hänkin Sokea vanhana, Mut voitti näkevänkin Sielunsa valolla. Oot omaisteni lainen, Se mieltän' iloittaa, Kun valo armahainen Kesk'yöllä pilkuttaa. Kas tähtein valon esti Kesäinen aurinko, Sä tulit, leppyisesti Katselee tähdet jo.
Jos aimo se mies sinut oiskin 428 kaatanut vain, joka mulle ol' armas puoliso muinoin! Kylläpä kerskailit, miten voimaa, kättä ja peistä voittelijaks sull' ois Menelaon urheamielen! Niinpä sä nyt mene siis, Menelaos urhea vaadi kanssasi uuteen kamppailuun!
Näin entiserheessänsä muinaiskansat ei yksin häntä kunnioittanehet rukouksin, uhrein, vaan sai kunniata Dione ja Cupido myös, joist' toinen ol' äiti hänen, toinen poika, jonka ties taru Didon helmass' istunehen. Häneltä, josta alan, sai he nimen tähdelle, joka silmin hyväilevi Auringon niskaa taikka kulmaluita.
Siis sua muistan ijäti, Sä kukka teilläni! Jos joskus hetken himmeän Sain minuun katsoit vain Ja annoit kätes lempeän, Niin riemumielen sain. Sinutta synkk' ol' mieleni, Sä tähti teilläni. Jos mihin tahdot, menen mä, Kun mulle hymyilet; Vaan pois jos luotain luovut sä, Ja täällä viivy et, Sua sielun' seuraa yhäti, Sä enkel' teilläni!"
Hänen siellä hän istuvan keksi, kumppanit syrjemmäll' oli muut; vain kaks oli luona, sankari Automedon, vesa Areen Alkimos vielä, palvelutoimessaan; hän ol' atrian päättänyt juuri, syönyt, juonutkin; poisviemätön viel' oli pöytä. Huomaamattapa luo tuli valtias vanha ja kietoi polvet Akhilleun, suudellen kädet suullehen nosti julmat, murhaiset, monen poian riistäjät hältä.
Sinua, Porthani, Suomen kieli Kiittää arvohonsa auttamasta! Sin' otit tuon orvon lapsintiman, Korjasit pois kaihosta sijasta, Poveasi vasten painallutit, Vaivaista poloista vaaliellen. Sinä oksat karsit, tien osotit, Miltä puolen polvi uusi vasta Löytävä ol' Suomen kansan kehdon.
Tässä rauhalassa, jost' ol' joukko Suljettu, sai joskus nuorukainen Sulo-uniin päivän hetket viettää, Elää kauniin kukkaisheimon kanssa Ja sen armaan hoitajankin kanssa.
Tahtomattaan alkoi Jeanne verrata heidän elämäänsä toisiinsa, mutta ilman mitään mielenkarvautta ja nöyränä kohtalon julman vääryyden edessä. Hän sanoi: Minkälainen oli sinun miehesi sinua kohtaan? Kyll' hän ol' kelpo mies, rouva, eik' ollenkaan turhanpäinen ja osas' hyvin varallisuutt' kerät'. Hän kuol' rintatautiin.
Voi sinuas Kyrönpeldo, Näit mond' on ennen ol, Ennen olit eloo täynäns, Nyt kuolleita kuopattu. Voi kuing monda vaimo on jäänyt leskeksi, Vihollinen wielä vaino Jättä mond orvoksi. Kts. Hengellisiä lauluja. Oli vielä useita värsyjä, mutta Kolmhalko ei jaksanut enempää.
Päivän Sana
Muut Etsivät