United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sai kierron kiertäneeksi, uus näky nähtihin: hän kintahat ja miekan ojensi takaisin, loi katseen, josta poissa ol' leikki, muihin päin, taas hiljaisuuden päätti, suvaitsi virkkaa näin: »Saa Lagerbring nyt saattaa armeijan tietohon, ett' armoss' asu Kaarlen meill' yllä ollut on. Toll marski, kreivi Piper, ma teidät velvoitan todistajiksi työlle tään hetken korkean.»
Niin monet riemun virrat täyttää mielen minulta, että iloitsee se itse, kun kestää voi sen eikä siitä halkee. Puhelkaa, kallis kantataatto, ketkä ol' esi-isänne ja mitkä vuodet lapsuudessanne muistiin merkittihin? Ja kuinka suuri Johanneksen Pyhän ol lauma silloin, ketkä arvokkaimmat olivat siellä toimiin ylhäisimpiin?»
Näin kiusausta karkoittaa hän koitti, Jonk' korvaan hälle laski kieli kyyn. Ol' Evan lapsi hänkin käärme voitti, Ja Lotta ryhtyi puuhun kiellettyyn. Hän silakkaa nyt seitsemäisen söikin Het' ahnehesti päineen, pyrstöineen. Sydämen kirkkaan lähteen tunto löikin Sekaisin mustaks pohja-ruupuineen. Hän pöydälle nyt peilin asetteli, Kaks lamppua sen eteen loistavaa.
Laskee kätensä hänen olkapäälleen ja katselee pilkallisesti häntä. Ol' viime yönä unesi kait makea? Sit' ensin rauhatonna sain ma hakea, ma ihan järkeäni pelkäsin; mut sitten puoleen päivään loikoilin. On niinkuin jokin ois sun hetkeks tuhonnut. Taas aamust' oon kuin terveyttä uhonnut.
Niin, ol' ammoin Lapualla, Salmella hän sankari, silloin kapteeni, vaan nytpä korkea on kenraali. Muuttuneen myös näytti paljon, eikä vanhuuttansa vain, muodon muutti ylväs sävy, anti arvon kukkulain. Ylpeyttäkö? Ehk'eipä; ryhti, ilme katsannon kaikki tyyntä, vaan myös jäykkää, kylmää, suurekasta on.
Ja ne voitti, silmät synnilliset, ja ma annoin kaikki, kaikki, kaikki, kodin, heimon, työni tyynen onnen, ylpeyden ja omantunnon rauhan, enkä mitään, mitään saanut vastaan, vaan mun autuutein ol' antaminen.
Patruuna anto hänelle yhe lasi konjakkii ja käsk siitt istumaa ja ryökkinät alkoit kysellä hänelt, mist hää ol´ kotosi ja mikä häne vanhempiisa niin ol´ olit ja miss hää ol´ oppint soittamaa.
Muistan kuinka paimenessa Immen kanssa iloitsin, Muistan kuinka iloitessa Toisinaan myös suutelin, Suutelin ja suudellessa Neiti hymyi hempehin. Aika kului lehdikossa Leikiten ja lemmiten, Kaikk' ol' leikki viatonta, Tointa luonnon lapsien. Kaksitellen, joukotellen, Kaikk' ol' yhtä vapaisuus, Viatonna vieretellen Se on soma suloisuus! Miks et vielä veri kiehu, Niinkuin lasna, lemmiten?
Toivoni laivoineen tuhoella jo kaikk' ol' akhaijit, turviin ennenkuin palajaisin tuulisen Troian; vaan tuli yö, ja se varsinkin nyt varjeli heidät, itse akhaijit, laivatkin meren tyrskyjen luona.
Kun viimeks yhdyin sun, Ol' uhka pakkanen, Kuin hangen selkä mun Myös sydän talvinen. Vaan tuike silmäsi Mun mielen virkisti, Ja huulen-hohtosi Mun rinnan hauteli. Myös lempi-silmillä Meit' taivas katseli, Ja eron hetkellä Kasvomme kasteli. Laulapas, mun kultasen', Nurmi vihannoi! Kuules kuinka kerttunen Pensastossa soi! Laulus on Lempe'in, Soittos on Suloisin, Kuulla kuin voi.