Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Detlev von Liliencron Käy, atlaskenkä, luottaen sa vaunun hämärään! Jo vaahtoo suista hevosten hei, Johann, lähdetään! Mun olkapäätäin vastahan hän nojaa päänsä raukean nyt pieni kreivitär. Yö katoo korpiin, rämeihin jo verkkaan valkenee. Suoss' untuvistaan hyyppäkin yön härmän puistelee. Kuin uness' eespäin matka saa. kun sinisilmät avajaa taas pieni kreivitär.
"Nojaa minuun, enkelini, ja nukahda vähäsen", sanoi lempeällä äänellä Julian tuleva maallinen turva, "nojaa minuun ja tähän tyynyyn, jonka minä asetan näin, minä nojaan tuohon toiseen ja nukahdan myöskin, ... tämähän tulee oikein äärettömän hauskaksi!"
HANNA. Nojaa päätäsi tuohon minun olkapäähäni. Noin. Onko hyvä nyt? MAIJU. On. HANNA. Jos koettaisit nukahtaa hiukan. Painapa silmäsi kiinni. MAIJU. Hän sanoi peljätä... Ei tarvitse peljätä... Minkätähden hän sanoi peljätä? HANNA. Nuku nyt pois eläkä puhele enää. Ole vallan hiljaa. MAIJU. En minä saa unta. Saanenko koko yönä. HANNA. Jos malttaisit olla rauhassa siunaaman hetken.
Laskee lippaan pöydälle, side kädessä tuskaisena: Kuinka vaikeata, kun hetki lähenee... Nojaa pöydän päässä olevan istuimen käsinojaan, hämmästyy: Tämä on hänen paikkansa...? Heltyen: Niin, tässä hän istuu... Ja tuolla on... Menee lapsellisen innostuneena pöydän taa, istuutuu rahille: Näin...? Ei, lähempänä! Siirtyy, hymyilee, nyökäyttää päätään niinkuin istuisi toisen kanssa pöydässä.
On kurin oltava näät vastakkaisen kuin syyn, ja luulen, sen sa ennen huomaat kuin päästään päähän sovituksen polun. Mut katso kiinteästi nyt sa ilmaan, ja eessämme näät istuvan sa kansaa, jokainen joista nojaa kalliohon.» Teroitin silmäni nyt oikein, katsoin, näin edessämme varjot vaippoinensa, jotk' oli samankarvaiset kuin vuori.
Vaan minäpä en ole häntä näkevinänikään Saadaanpa nähdä, mitä Kalle tekee, kun tulee", ja poispäin kääntää vilkas tyttö päänsä, nojaa poskensa vasten vasempaa kättänsä ja katselee kohden hämärää iltatähteä, joka tuolta tuvanharjan takaa jo alkaa pilkutella. Ei hän ole mitään näkevinään eikä kuulevinaankaan, vaikka kyllä kuulee, kuinka Kalle lähenee ja koiran kanssa tullessaan telmii.
Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä isäntä nyt pyhä-aatton' istui, huoahdellen arkihuolistansa. Kiinteästi käteen nojaa poski, lujaan kyynärpääkin pöydän päähän, mutta silmä välin syrjään vilkkui, pysymättä hiljaa paikallansa.
Tule, menkäämme kotiin, nojaa minua vasten! sanoi hän. Tule, Ester, ennenkuin isä saa muilta kuulla sinun olleen vaarassa. Esterin ilme muuttui äkkiä, ja hän koetti turhaan salata levottomuuttaan. Ei, Veronika, ei, sanoi hän; et saa puhua tästä isälle. Hän suuttuisi tuolle vieraalle herralle.
Kaksi vuotta on kulunut siitä, kuin viimein näimme Salon-torpan asukkaat, eivätkä vuodet ole vierineet muutoksia tekemättä tässä vähäisessä torpassa. Ilta-auringon loisteessa näemme taaskin Leenan istuvan portailla. Päätään hän nojaa kättänsä vastaan, ja suuret kyyneleet vierivät hänen poskillensa. Kanervat hohtavat metsässä, hongat humisevat, vaan miksi tämä kaikki ei enää ilahuta vaimoa?
Leivo se yksinään vain riemuitsee ilmoissa, sekin pilvien takana, ja peippo päästää vaikeroivan säveleensä metsäpääronapuusta, jonka runkoon Amrei nojaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät