Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Noit' ihmisiä voiko nähdä, jotka viruvat haudoissaan? Näät kannet kaikki on auki eikä ketään vartiata.» Hän mulle: »Kaikki suljetaan, kun tänne laaksosta Josafatin palajavat he ruumiinensa, sinne jättämineen. Taholla tällä Epikurus lepää ja hänen oppilaansa, jotka uskoi, ett' elo sielun päättyy ruumiin kera.
HASTINGS. Palaja herras luo, ja sano, ettei Noit' eri neuvotteluja hän pelkäis: Hän sekä minä toisess' istumme, Ja toisess' ystäväni, kelpo Catesby; Siell' ei voi mitään tapahtua meille, Jot' en sais heti minä tiedokseni. Ajaton, tyhmä pelkons' on, niin sano. Mit' uneen tulee, ihmettelen, ett' on Niin houkka hän, ett' uskoo moiseen tyhjään Unien ilveilyyn.
Kaikki saan kokea koito, Kaikki tuntea katala; Noit' en tulle tuntemahan Konstia kotoisen vaimon, Ehtoja oman emännän, Talon tyttären tapoja. Koti minun toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maan myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Soisit mun kylänki naiset, Soisit naiset naapurini, Sorkkihin sotahevosten, Miesten vaino varpahisin, Sortuvan minun sotahan Alla vainon vaipuvani.
Vapaat ja kauniit päivät täysin nauttikaa! PRINSESSA. Et siis voi jäädä luoksemme ja täältä noit' asioita yhtä hyvin huoltaa? LEONORA. Pois heti viet Antonion, jonka meille ois paljon kerrottava Roomasta.
Tuoll' olis Pomfretissa pappi tarpeen, Mut teidän viel' ei tarvis ripitystä. HASTINGS. Kun tämän pyhän miehen näin, niin juuri Noit' ajattelin, joita mainitsitte. Olette Toweriin kai matkalla? BUCKINGHAM. Niin olen, mutta kauan siell' en viivy; Ma lähden ennen teidän armoanne. HASTINGS. Niin kai; min' aion siellä lounastaa. Ja illastaakin, vaikka sit' et tiedä. No, tuletteko?
Mutta kun katselleeks sai kaunoja noit' ihamielin, äidilleen sanat siivekkäät nyt sankari lausui: 20 "Oi emo, taivahisen takomainen on tuo asu totta, moisia kuoloton mahtaa vain, ei ihmiset maiset. Nytpä sen ylleni suorin.
Syyskin vaikka jo saa, vaikk' inkuvi säät maall' avaralla, Noit' ei marjoja haittaa huutehet, jäät, ei pane halla: Kylmäin vasta ne täysin kypsenevät, konsa jo on Kultaiset lehdet pihlajikon jäätehen alla.
Ja siksi luulin minä sen Myös mulle luonnistuvan; Mä liiton vannoin viinallen Sitä paljon valmistavan'. Mut en mä tainnut osata Tapoja hengen pahan, En taiten taskut kouria Ja viedä veljein rahan. Viinaakaan veden kanssa en Osannut sekoitella, Aineiden kanssa karkeiden Pyreissä pysytellä. Ilkeitä ei noit' ainetta Voi julki julistella; Noin paha saattais paheta Ja oudot osoitella.
Mikä ikuisuus? Se mi aina on uus; Se on muuttuvan elämän kehto. Mikä yksilö on? On työmies vaan, Tosin peittyvi piankin helmaan maan, Mut e'estymisen hän on ehto. Muut huoleti dogmeista taistelkoot, Ja saivarruksia punnitkoot. Minun noit' ei tarviskaan. Minä lemmin kaikkia, kaikkeutta, Ja tutkien maata ja taivasta Oman rauhani taivaan saan.
Tuoll' olen kiikkunut kivillä lapsena, mansikanmarjoja syönyt, tääll' olen liikkunut, lehdoissa lempinyt, laulanut, leikkiä lyönyt, noit' olen soutanut virtoja, järviä, ajellen karjoja Ahdin, soutanut, joutanut, joikunut heimosta hengen ja kauneuden mahdin. Milloin ja missä?
Päivän Sana
Muut Etsivät