Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
On herkkä keskikesän ilta. Mutta kuka tietää, mitä näkymätöntä tapahtuu niissä samoissa aineissa kaikkialla hänen ympärillään...» Tämä tyttö ja metsä hänen ympärillään ovat vain »kaksi erilaistunutta luonnonkohtaa»: »ikuinen, ajaton metsä, jonka äärettömissä solumäärissä virtaili näkymättömänä kevään paisuttama alkuelämä, ja ihmislapsi, jonka veri niinikään sykähdellen tiedottomasti toisti tuhansien sukupolvien takaisia sykähtelyjä.
Ajaton myrsky kallist' aikaa tietää. Kaikk' ehkä hyvin käy, jos Luoja sallii, Mut sit' en toivo, sen ei olla väärtit. PORVARI. Niin, totta, kauhua on mielet täynnä; Jos ketä puhuttelet, kaikki ovat Niin tuskaiset ja synkän näköiset. PORVARI. Niin ennen suurta muutosta on aina: Taivaallisella vaistoll' ihmismieli Läheistä vaaraa varoo, niinkuin näemme, Ett' ennen myrskyilmaa meri paisuu.
Me uskomme esim. mielellämme, että iankaikkisuus on ajaton, ja että »kuolemattomuutemme», jos me elämme ikuisuudessa, ei ole niinkään tulevaisuudessa kuin nyt jo täällä ja meissä ja näin tehdessämme kuulemme sisällistä ääntä, joka sanoo, että niin on. Nyt tietysti, sanoakseni sen vielä kerran, kaikki tämä uskonnollisellekin on vain hypoteesia eihän muuten olisikaan kysymys uskosta.
Mutta tämä ajaton leikinlasku, jossa aikakauden raakuus ilmautui, vaikeni kokonaan, kun nähtiin erään vaimon tunkeuvan kansanjoukon läpi ja kuultiin hänen parkumisensa, 'Voi minun mieheni minun mieheni'. Tilaa tehtiin surevalle leskelle, jonka kanssa pari, kolme nais-ystävää seurasi.
HASTINGS. Palaja herras luo, ja sano, ettei Noit' eri neuvotteluja hän pelkäis: Hän sekä minä toisess' istumme, Ja toisess' ystäväni, kelpo Catesby; Siell' ei voi mitään tapahtua meille, Jot' en sais heti minä tiedokseni. Ajaton, tyhmä pelkons' on, niin sano. Mit' uneen tulee, ihmettelen, ett' on Niin houkka hän, ett' uskoo moiseen tyhjään Unien ilveilyyn.
SCROOP. Näen ilolla, ett' olette niin valmis Tuhonne sanomia kuulemaan, Kuin myrskypäivä ajaton, jok' ajaa Hopeavirrat termäns' upottamaan, Ikäänkuin mailma liukeis kyyneliksi, Niin rajains' yli Bolingbroken raivo Myös paisuu, peittäin peljästyneen maanne Kovalla raudalla ja sydämmillä Rautaakin kovemmilla.
Mikä olen minä, sanoin, minä, vähäpätöinen mikroskooppi-olio, joka en taida selittää edes ensimmäisen elävän solun syntymistä, saati sitten oman pienen itseni arvoitusta, arvaamaan Hänen arvoitustaan ja Hänen henkistä olemustaan, jonka täytyy olla rajaton niinkuin on Hänen luomakuntansa ja ajaton kuin on tähtitaivaiden iankaikkisuus?
Päivän Sana
Muut Etsivät