Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kerrassaan, ikäänkuin lumouksella, koko Venäläinen Suomi oli emämaahan jälleen yhdistetty. Tuo kummallinen raja, joka oli Savonmaan halkaissut ja verisiä taisteluja synnyttänyt, oli nyt ilman verenvuodatuksetta poistettu. Savonmaa oli jälleen eheäksi tullut. Seitsemän-kymmentä ajastaikaa oli maakunta kiikkunut kahtaalle tuon sopimattoman rajaharjan jakamana.
Aatami nousi, kun mieleen muistui miten Sanna monesti, kun kotipolttoista vähän oli huivin alla, oli puheilleen vienyt, kaulassa kiikkunut ja sanonut... »Ovi pois paikalla, taikka!» »Turvassa olet ystävä kulta mun kainalo...» Nyt aukesi ovi ja Sanna pistäysi ulos; sulkien oven peräänsä. »Esa.» »Häh? Sinäkö se olet?» Nainen tirkisteli pimeässä Jassua. »Kuka tuo on?» »Mitä sinä siitä.
Siinä oli muinen kiikkunut taulu, Martinan ehtoollistodistuksin; mutta nyt oli taulu pois, ja naula, jota ei muuten viljelty, vaan jäljellä jätteenä. Martina ei katsonut mieluisesti sinne päin; mutta Taavetti oli kovasti kieltänyt sitä poisottamasta. Isäntä huoneessa, ukko Taavetti oli vanha mies, ehkä työläs oli sanoa hänen ikäänsä.
Pappilassa istui piika kyökissä ja itki katkerasti, sillä se kelpo hanhi, joka piti laitettaman päivällispaistiksi, oli varastettu naulalta kyökin porstuasta, jossa se oli kiikkunut möyreyntymistä varten kylmässä. Sekä kirkkoherran että hänen rouvansa täytyi mennä kyökkiin, lohduttamaan uskollista palkollista ja vielä heidän siellä viipyessä, tuli sinne postintuoja kirjeillä ja sanomilla.
Tuoll' olen kiikkunut kivillä lapsena, mansikanmarjoja syönyt, tääll' olen liikkunut, lehdoissa lempinyt, laulanut, leikkiä lyönyt, noit' olen soutanut virtoja, järviä, ajellen karjoja Ahdin, soutanut, joutanut, joikunut heimosta hengen ja kauneuden mahdin. Milloin ja missä?
Olihan tuossa virta ja koski, tuossa mylly, tuossa punainen mökki virran reunalla ja tuolla korkeammalla toisia suurempia taloja, kaikki himmeästi hämärtyvän, kultahohteisen kevät-yön kajossa kuvastuen. Suuri jumala! Olihan se hänen kotinsa. Olihan hän kerran syntynyt tässä, kiikkunut noilla kivillä, polskinut tuon kosken kuohuissa... Ja elivätköhän tuossa töllissä vielä hänen vanhempansa...!
Mies nosti hänet jalkaterälleen, piti molemmista käsistä kiinni ja huiskutti siinä ylös ja alas. Mari nauraa hekatti ja olisi kiikkunut enemmänkin. "No tule nyt sinäkin, mikä sen nimi olikaan tämän pikisilmän?" Kaikki rehahtivat nauramaan ja itse mieskin nauroi ja Marikin hihitti muitten mukana. Elsa vaan oli vakaisena ja näpeillään peitti kasvonsa sedän syliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät