Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Yhdesviidettä runo Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse hope'iselle mäelle, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, käänti käyrän polvillensa, kantelen kätensä alle. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulkohonpa kuulemahan, ku ei liene ennen kuullut iloa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!"
Kerran vihdoin ruhtinatar Häneen kääntyi päättävästi: "Nimesi mä tietää tahdon, Syntyperäs, synnyinmaasi." Sanoi orja: "Nimen' onpi Mohamed ja maani Jeemen, Ja ma kuulun Asrain heimoon, Jotka kuolee, kun he lempii." Runoilija Firduusi. Kultaisia hopeisia! Puhuu rahvas toomanista, Haastetaan vain hopeasta, Hopeisesta toomanista.
Kolmas merim. Tahdotko tapella? Ensim. merim. Onko kukaan teistä purjehtinut Kiinassa? Vuonna 39 olin minä siellä kapteeni Ris'in kanssa, hän johti silloin nimittäin Augusta-laivaa. Keisari tuli laivaamme ja osti suolalastimme. Hän kestitsi kapteenin ja koko väestön teellä suurista kiinalaisista astioista. Kun hän näki minut, sanoi hän: Mikä on nimesi, poikaseni?
Kyselevi, lauselevi: "Tarvonko väen mukahan, oike'in olan takoa, vai tarvon asun mukahan?" Vanha viisas Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos tarvot asun mukahan, äijä on siinä tarpomista." Mies pieni, uros vähäinen, jo nyt tuossa tarpaisevi, tarpovi asun mukahan; kaiotti kaloja paljon tuon on nuotan nostimille, satalauan laskimille.
Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sille työnnän tyttäreni, sille lapseni lupoan, joka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen untuvasta." Pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; saattoi vanhan Väinämöisen, istutti oron rekehen.
"Mikä sinun nimesi on?" "Minä olen yksi hadshi", vastasi ystävämme Abdallah, armeliaan kauppiaan Alin perhekuntalainen, joka tänä päivänä oli hovipalveliain joukossa. "Oletteko te edes Juutalainen, te rosvo?" kysyi Guebriläinen. "Tähän aikaan ei maksa vaivaa olla mitään muuta. Tuokaat vähäisen viiniä, te kirottu giauri!" "Heti", lisäsi Kisloch, "ja pilau'ta."
Nyt se lokkina lojuvi, kajavana kaakahtavi, kiljuvi vesikivillä, kariloilla kaljahuvi." Yhdeksäsneljättä runo Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Lähtekämme Pohjolahan hyvän sammon saa'antahan, kirjokannen katsantahan!" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole sampo saatavana, kirjokansi tuotavana pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta!
Vieras tyttö näytteli nukkeaan Ellille, mutta Elli ei siitä näyttänyt olevan juuri milläänkään ... katseli melkein kuin oudoksuen vuoroin tyttöön, vuoroin nukkeen. Onko sinun nimesi Tyyra? kysyi hän yhtäkkiä. Minun nimeni on Tyyra Hedvig.
Minäpä en olekaan ostanut tätä omenaa ... minä olen sen saanut. Keneltä? Eräältä isolta ja hyvin hienolta herralta, joka seisoi porttimme ulkopuolella... Hänellä oli käyrä nenä ... ja niin leveät hartiat ... hän mahtaa olla kovin vahva ja voimakas. Kukahan herra se oli? En tiedä. Albert ei siis tuntenut häntä? En. Hän sanoi minulle näin: Mikä on nimesi, poikaseni? Albert Kron, vastasin minä.
Silloin äiti Lemminkäisen itse virkki, noin nimesi: "Sanon ma hyvänki paikan, ani armahan nimitän, missä piillä pillomuksen, paeta pahan-alaisen: muistan maata pikkuruisen, tieän paikkoa palasen, syömätöintä, lyömätöintä, miekan miehen käymätöintä. Sie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset, kuunna, kymmennä kesänä et sotia käyäksesi hopeankana halulla tahi kullan tarpehella!"
Päivän Sana
Muut Etsivät