Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät, joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen syäntä myöten. "Piä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen! Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva!
Kalevalan mahtavinkin, taitavinkin uros turhaan pyytää Pohjan neittä puolisoksensa; sen kautta runotar meille tahtoo näyttää, kuinka yleiseen rakastettu, kuinka suuressa arvossa pidetty ja kuinka vaikea saada tuo neito oli; sen kautta se tahtoo antaa meille täyden käsityksen, kuinka oli mahdollista, että tämän neidon lunnaiksi suostuttiin antamaan vaikka maailman kallein tavara, ainokainen lajiansa.
Yljän seurue: Jouvu jouvu velvyeni Jouvu juomukkaisueni! Isyt kotona oottelee Hautoja halailee Rinnakkaisen riihen eessä. Ylkä: Yksin tulin, kaksin menen Sylen täyen, saanin täyen. On mitä hevonen veittää, Liina harjan liikutella. Neittä helminta vetää Panimistä taluttaa. Halle on hänen erota Ihastukko meijän ennee? Ihastu elä pelästy.
"Ellös vainen, sulho rukka, ellös sie tätä kanaista viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän! Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän.
Kolme neittä istui sen tuhdoilla vääntäen värttinää, mutta sen perässä istui vanhus niin vakava ja kuninkaallinen katsannoltaan, että älysin heti itsensä pilvien pitäjän, Ukko Ylijumalan, siinä maailman merta melastelevan. Mutta keitä olivat nuo neiet hänen kerallaan?
Neiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Kullervo, Kalervon poika, jo tuossa piättelevi; alkoi neittä haastatella, haastatella, houkutella: "Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!" Neiti suksilta sanovi, hiihtimiltä hiioavi: "Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!"
Kuink' autuus siell' on armahin Kultaansa armastaa, Sielt' uskoisuus on syntyisin Ja sinne halajaa. Näin lainehelta laineellen Sen kiitosvirsi soi; Ja puolisonsa rinnallen Pian hiipi, lauloi noin: Kyll' enpä eloin unelmaa Näe vuosisadottain Mutt' Pohjan aalloill' armastaa, Sen suvell' laulaa sain. Torpantyttö. Neittä Kantalan oi! surkaa, lehdot, Jolle suotiin kukkain elon-ehdot!
Näin hän saapuu meren rannalle. Siellä hän aamulla näkee: Kolme oli neittä niemen päässä, Ne on merta kylpemässä; Aino neiti neljänneksi. Kun hengen valo surun kautta on sumuun peittynyt, ei ihmisellä enään ole itsessään tukea; hän joutuu ulkopuolisten valtimusten valtaan.
Eläkä silmille sipase, Elä korvia kos'eta; Kuppi kulmalle tulisi, Sinimarja silmän päälle; Kylän kyntäjät näkisi, Kylän paimenet panisi, Kylän haukkuisi harakat, Kysyisi kyläiset naiset: "Onko tuo soassa ollut, Talununna tappeluissa, Vai onko suen repimä, Tahi karhun kaapasema Vai susiko sulhosesi, Karhu sulla kaunosesi?" Ansioa myöten palkka. Kun neittä hyvin pitelet, Niin hyväksi tunnetahan.
Nyt kaikki toinen toisihinsa saa, mut kuka aallon neittä armastaa, sen mieli aallon lailla aaltoaa, sen sydän haavanlehden lailla sykkää; vain tullen joskus illan valkean se tuntuu unelmiinsa uupuvan ja käyvän lepoon lailla Metsolan, mi hetken huoahtaa kuin huolta mykkää. Ah, toivo turha!
Päivän Sana
Muut Etsivät