Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
»Ei mitään!» Mikko nauroi yhä. »Mitä sinä naurat?» »Tahtoisitko tietää?» »Mutta mitä pirua sinä tarkoitat?» Mikko muuttui totiseksi kuin muuri, vetäisi henkeä ja kysäisi: »Onko teillä Stenforsin kanssa siinä eilisessä yhteiset vehkeet?» Kalenius vaaleni: »Missä eilisessä?» »Noo», Mikko taas nauroi, »älä kiertele yhtään, minä kyllä tiedän, että sinä *taas* meinaat petkuttaa Paloapuyhtiötä».
Kyyn kähyillä katkerilla Turmelen pajavetesi Onko onnea sepolla? Paljastat pahan sisusi. Taitomiest' ei taika koske. Minä pelvosta vapisen Emoni kirotulia. Sinä naurat noitujalle, Käännät jäistä kylkeäsi Kuin kivi kiroilijalle, Sin' et mua rakasta, luulen. Jos rakastat, se todista: Emoni hyväksi laula, Ettei painaisi kironsa Sun omaasi, impeäsi. Emo on osa minusta, Juureni.
En kuule ensinkään, kun pappa avaa oven ja seisoo takanani. »Mitä kummaa sinä täällä vehkeilet?» kaikuu karskea ääni takanani. Minä alas semmoista hamppua, että olin päälleni lentää. HANNA. Noo? Ja sitten? MAIJU. Ei sen enempää. Nostin kauniisti Romeoni paikoilleen tuonne ja hajoitin balkongin. MAIJU. Sinä vaan naurat. Mutta annahan olla, minusta vielä tulee jotain. Jotain suurta!
Kylläpä heistä uskon, että he kaipauksella katselevat mereen ja mieluisammin palaisivat sinne, kuin täällä ovat tuulen keikutettavana. Tyttäreni! jos milloinka huomaat jotakin kammoittavaa, astu vaan pelkäämättä suoraan sen luoksi, ja pelkosi on haihtuva kuin härmä auringon paisteessa. Tehkäämme nytkin niin ja minä takaan, että vielä naurat omaa pelkoasi.
Ja kun muijasi on tuomiokirkon näköinen, niin ole sinä kuin viimeinen tuomio ja jyrise sen mukaan!... sinä naurat! Sinun ei todellakaan pidä ottaa veljellisiä neuvojani noin kevyeltä kannalta, vaan paina ne mieleesi, ja... Mutta hyvät ystävät, eikö meidän pitäisi saada pienoinen booli? Eikö pitäisi, äitiseni? Tottahan. Minulla on kunnia itse seoittaa se.
Mutta kun Hanna yhä jatkoi, kävi hän levottomaksi. »Hanna, kuita, lopeta jo. Mitä sinä oikeastaan naurat?» Hanna ei osannut vastata. Hän piteli kahden käden sydänalastaan kiinni ja nauroi vaan yhtä mittaa. Olga haki hänelle vettä juoda, rukoili häntä rauhoittumaan ja uhkasi viimein hakea äitiä avuksi. »Ei, elä hae», sanoi Hanna. Nauru muuttui uikuttavaksi valitukseksi.
Se jo melkein selkää karmi. Sinä varmaan naurat, että minä olen tällainen raukka. Mutta tässähän voisi olla joku niitä elämän salaperäisiä lankoja, joita minä olen jo muutamia nähnyt minähän olin niin murtunutkin siihen aikaan. Nyt, kun luin kirjeesi, olen taas levollisempi, mutta kokonaan minä en voi tuota ajatusta karkottaa, ennenkun olen omin silmin nähnyt.
Eugen ja Kaisa näyttivät tulleen samoihin johtopäätöksiin ihmissydämen suhteen. "Mitä sinä naurat?" "Oh, en mitään ... kaikkea ... kaikki on niin samankaltaista... Mutta jos todellakin välität pikku sisarestasi, niin kerron sinulle..."
ANNI tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa veitikoiden nauramaan. HUOTARI. Mitä sinä naurat? ANNI. Väärä kaula! HUOTARI. Minullako väärä kaula! ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa! HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä tahdon kaulastani vuokran luonnossa. Huotari! Varo kermahinkkiä! HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
En tahtoisi uskoa itseäni samaksi ihmiseksi enää. Niin on kaikki muuttunutta. ALMA. Oh, hyvä ystävä, se on vaan paljasta kuvittelua. Huomenna, kun olet maannut yösi rauhassa, naurat koko jutulle. Näin myöhään illalla on mielikuvitus kiihtynyt ja silloin näkee usein asiat ja olot ihan väärässä valossa. Kaikki muuttunutta, sanot? Päinvastoin! Kaikki on aivan entisellään.
Päivän Sana
Muut Etsivät