United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pullot tulivat ja tytöt niiden mukana. Oikarinen otti heti yhden kummallekin polvelleen.. Tytöt ymmärsivät, kuka päähenkilö oli, ja kohdistivat häneen kaiken huomionsa. Taputtivat häntä leuan alle ja sallivat hänen rohkeita hyväilyjään. Toiset kaksi hän oli määrännyt Johanneksen ja Topi Huotarin hoidettaviksi. Johannes esiintyi englantilaisena eikä ollut muuta kieltä ymmärtävinään.
Mutta eräänä päivänä oli Helena juuri käynyt uudestaan Sofia Huotarin luona, joka oli itse antanut sanan ja tahtonut häntä puhutella; sillä Sofia oli jo kauan sitten kokonaan Helenalle antautunut. Samaan aikaan oli pastorikin kulkenut naisosastolla. Ja kun Helena oli jo tulossa pois ja kulki keski-käytävässä mennäkseen ulos, tuli pastori häntä vastaan. Sepä oli hyvä että tapasin neidin.
Kylän nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille. TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin. PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua. TURKKA. Huotari! Tule tänne. HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle! PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?
ANNI tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa veitikoiden nauramaan. HUOTARI. Mitä sinä naurat? ANNI. Väärä kaula! HUOTARI. Minullako väärä kaula! ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa! HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä tahdon kaulastani vuokran luonnossa. Huotari! Varo kermahinkkiä! HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
Kerran elämässä, kerran elämässä! huusi Topi. Istu alas! Victoria-kahvilaan! Ettei hän vain joisi itseään juovuksiin, ajatteli Johannes. Ilo tekee hulluksi ihmisen. Murhe pitää miehensä jo paljon paremmin jaloillaan. Kahvila oli täpötäynnä väkeä. Tuolien ja pöytien lomitse pujottelemalla he vihdoin löysivät sen sohvankulman, missä Topi Huotarin toverit istuivat.
Miksi merkitsi hänelle tuo päivälliskutsu enemmän kuin hänen vanhan tuttavansa Topi Huotarin, jonka hän oli niin kylmästi luotaan torjunut? Siksikö, että tämän alla oli vapaaherrallinen kruunu ollut? Johannes hymähti omalle ajatukselleen. Ei, ei se senvuoksi ollut. Hän meni vain yksinkertaisesti senvuoksi, että hän tahtoi mennä. Hän tahtoi katsoa petoa silmiin.
Olla kuulematta ja näkemättä ketään. Hautautua täydellisesti maailmalta. Mutta eihän se käynyt päinsä. Täytyihän hänen aina joku sana sanoa, joku kirje kirjoittaa. Ne voivat silloin muodostua suoranaisiksi merkkipylväiksi hänen elämässään. Tuttavan kohtaaminen, kuten tänään tuo hetken yhdessä-olo Topi Huotarin kanssa, oli tavallisissa oloissa hänelle jo jättiläistapaus.
Tämän jälkeen ei enää mikään olisi voinut Johannesta hämmästyttää, ei mikään liikuttaa. Hän oli kuin puu, joka ei tunne mitään, ei tahdo mitään. Kaikki inhimillinen oli kuollut hänestä. Häntä ei hämmästyttänyt, että hän kotiin tullessaan tapasi pöydältään Topi Huotarin hänelle lähettämän kirjeen, jossa tämä ilmoitti aikomuksestaan päättää päivänsä ennemmin kuin kestää kohtaloniskuaan.
Kantamaan Katri kotia. ANNI ja HUOTARI tulevat perältä. PIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin kihlajaisiin Pietolaan huomenna. ANNI. Uskotko nyt? PIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla. HUOTARI.