Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Kiitoksia kysymästä kyllähän siellä, ja vanhalla tammalla kun on taas jo kuusviikkoinen orivarsa, oikein riuska orivarsa." "Vai niin, vai niin", naurahti Jussi ja näytti olevan hieman hämillään, sillä nuori tuomari oli kolmantena keskustelua kuulemassa. "No te olette tainnut päästä jo ruunun miehiksi, kun on pantu tuommoinen nappi lakkiin", jatkoi Kalle puhetta.
Läningistä puuttuu nappi ... kun kerran rupeaa olemaan vastaista, niin kyllä sitä on riittämään asti ... mitenkä minä nyt tulen valmiiksi, ja mistä minä saan napin?... Liina, juoksehan hakemaan ... ei, taitaa olla paras, että menen itse, ett'ei taas tule mitään onnettomuutta kahvipöydälle... Mutta mitä tämä on?" jatkoi hän, huo'aten uudestaan, kun hän mennessään makuuhuoneesen löysi pienen kääryn tuolilta ja osotti sitä Liinalle.
Vanhan Berndtsson'in komppaniassa oli taasen paljon muistutettavaa, milloin nappi, joka oli vähän irrallansa, milloin hihna, joka ei ollut menestynyt värjättäissä, miehistön vyöt olivat joko liian hellästi tai liian kireesti vyötetyt, sanalla sanoen, kaikki oli nurin, ja kapteeni Berndtsson sai ensikerran eläissään kovanlaisia nuhteita.
Mutta tyttö seisoi rauhallisena paikallaan. Päällyshameen haka avautui hame teki puserolle seuraa. Ukon kasvot kävivät tuhkanharmaiksi. Olavi kääntyi selin, ja inho ja viha tormalsivat häneen niin rajuina, että veri pakeni hänen kasvoiltaan. »Kiiruhda!» kuului hänen tukehtunut äänensä olkapään yli. Tyttö seisoi yhä paikallaan kalpeana, mutta rauhallisena. Alushameen nappi avautui ja...
Hyvä oli, kun tulit, että saan sinulle oikein selvittää ihmiselämän kieroja kohtia; sinähän aina otat ja käsket muidenkin ottaa elämää iloiselta puolelta." "Mikä sinulla nyt on hätänä?" "Minulta putosi nappi ja sitä olen hakenut tämän aamua..." "Olisit malttanut olla hakematta, niin se kyllä olisi itsestään ilmaantunut." "Mitä vielä!
Siinä on vähintään sata puunaulaa, mutta kun suutari on jättänyt yhden ainoan niistä liian pitkäksi, niin se nyt paraiksi osasi asettua vaivaamaan minun jalkaani." "Riisupas saapas jalastasi ja tunnustele sitä pitkää naulaa!" Esa teki niin, pisti kätensä saappaaseen ja alkoi kopeloida. Sitte näytti häntä vähä niinkuin hävettävän. "Eläpäs nyt mitään! Täällähän se nappi onkin!"
"Siitä syystä, että rouva Rossiter itse elättää itsensä ja lapsensa", vastasi mrs Basset sysäten mansettinsa ylös ja mielihyvällä katsellen kauniita käsiänsä. "Kuinka? Oletko tiennyt tämän seikan koko ajan", tiuskasi mr Basset. "Miks'et ole minulle siitä ennen sanonut?" Ja samassa lohkesi nappi, johon hän oli järeillä käsillään koettanut kaulusta kiinnittää.
LEAR. Laps raukkan' hirtetty! Ei henkeä, ei! Miks elää koira, hevonen ja hiiri, Ja sin' et hengi laisin? Sin' et palaa, Et koskaan, koskaan, koskaan, koskaan, koskaan! Tuost' auki nappi! Kiitos, ystäväni! Kah näetkös? Katsos häntä katsos huulet, Kas tuossa, kas! EDGAR. Hän pyörtyy! Herrani! KENTIN KREIVI. Oi, murru, sydän, murru, minä pyydän! EDGAR. Oi, herra, kuulkaa!
"Kun se oli", nyyhkytti poika, "kun se oli viimeinen nappi oikea tinanappi, ja äitikin on kuollut, niin jotta mistä minä nyt toisen saan?" Poikien peli loppui siihen, mutta Pilander istui kauan akkunansa vieressä ja ajatteli sanoja: "mistä minä toisen saan". Niin kauan hän niitä ajatteli, että kyyneleet nousivat hänellekin silmiin.
Olavin olisi sitä myöten tehnyt mieli kohota hänen aaltoileville rinnoilleen, valkealle kaulalle, josta ylimmäinen nappi oli auennut, huulille ja poskille, jotka hehkuivat ja joihin häntä vetivät nuo suuret, vähän kosteat, häntä alituisesti seuraavat siniset silmät. Myöhään illalla, vasta auringon laskun jälkeen, palasivat he venheellä kotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät