United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kumma kuinka hullu tuo isä on! Ei teidän kunnianne paljon maksa, kun lähdette tuommoisien asioita ajamaan ja toimittamaan kuin Kolkin Ainakin on; luulisipa hävettävän", tiuskui Kirsti isällensä. Sitten kääntyi hän Martin puoleen ja sanoi: "
Kuljettuani jonkun virstan, ajatellen matkani tarkoitusta, tuli silloin tarkemmin kuin ennen huomiooni halpa ja kulunut pukuni, joka ei voinut käydä laatuun tulevassa asemassani, eikä ollut varaa muuttaa toisia. Varsinkin housuni olivat hävettävän huonot.
Paljon muutakin hän puhui kanssani ja koetti saattaa minun tunteisiini rakennettua uskoani vakavalle kannalle Jumalan sanan perustuksella. Tyytyväisenä sekä kiitollisella mielellä hänen osottamasta hyväntahtoisuudestaan läksin hänen tyköänsä. Kun kaikki toimipaikkojen saantitoiveeni näyttivät turhalle, päätin lähteä heti kotiani. Ei tuntunut enää hävettävän mennä sinne köyhänä ja viratonna.
Siitä oli kaksi tietä: joko tallin seinää pitkin tallin ja tuvan solaan, siitä yli tuvan nurkkaan ja siitä seinää haparoiden edelleen, tai tallin ja navetan solalta suoraan pihamaan halki vaistoon luottaen, askelmuistin mukaan. Hän päätti lähteä suoraan. Tuntui ikäänkuin hävettävän haparoida seinää myöten, jos kuka sattuisi näkemään.
Siinä on vähintään sata puunaulaa, mutta kun suutari on jättänyt yhden ainoan niistä liian pitkäksi, niin se nyt paraiksi osasi asettua vaivaamaan minun jalkaani." "Riisupas saapas jalastasi ja tunnustele sitä pitkää naulaa!" Esa teki niin, pisti kätensä saappaaseen ja alkoi kopeloida. Sitte näytti häntä vähä niinkuin hävettävän. "Eläpäs nyt mitään! Täällähän se nappi onkin!"
Minä teen sinusta mitättömän miehen, usko pois, saat siihen katsoen rötkästellä... Ja ala suoriutua ihan paikalla työhön. Luulisi tuon jo hävettävän, kun taloinen mies on tuolla ruojuulla. Puhe loppui siihen. Malinen istuutui vähäksi aikaa tuolille ja katseli tuimin silmäyksin talon miehen kömpelöitä tuumia työhön lähtöön.
Sanalla sanoen siinä oli kaunis kesäinen taulu edessäni, mutta vahinko vaan, etten sitä joutanut oikein tarkastelemaan, sillä minua tuntui ikäänkuin hiukkasen hävettävän, kun huomasin kaikkein ihmisten huomion olevan kiintyneenä kauniisen univormuuni.
En olisi tahtonut mitenkään muistutettavan tuosta näöstäni. Sanoin hänen suotta pahottelevan. Hyvähän sinun on sanoa. Onpa niinkin. Heitä tuo ja kerro jotain. Mutta ei hän muuta kun sanoi hävettävän. Ja se minua vaan yhä tuskastutti. Sinä olet pahoillasi? kysyi hän. Mistä pahoillani?