Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Virkkaen näin meni taas, hänet jätti, ja jäi uros yksin, mieless' aivoitus, joka ei toki täyttyvä ollut. Valtaavansa hän Troian näät sinä päivänä luuli, tiennyt mieletön ei, mikä Zeun oli neuvo ja hanke. Tuskaa, voihkett' aikoi näät tuta vielä hän antaa iliolaisten, akhaijeinkin taas ankarin taistoin.
Ja minä, naisist' onnettomin, kurjin, Jok' imin noiden lemmenvalain mettä, Näen, kuin tuo valtava ja jalo järki Rämisten soi kuin soinnuttomat kellot; Näen, kuinka hulluus raataa kukkean Nuoruuden kauniin muodon. Voi mua vaan, Mit' olen nähnyt ja nyt nähdä saan! KUNINGAS. Vai lempi! Ei, se häll' ei mieless' ole; Ja puhe, vaikka hiukan muodotonta, Ei hulluudelta tunnu.
Väki, kuormat kuntoon vielä ennen yötä, etelään tie reipas ensi koiton myötä!» Kaikk' on tehty, yö on, rauhass' uinutaan, nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, rauhaa tuvass' ei hän saanut ahtahassa. Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää; koitteen juova vain, jos katsoit itää kohti, metsän latvoilla jo vaaleana hohti.
"Vuotta kolmekymment' aalloissansa Ai'an virt' on vienyt mukanansa; Kaikk' on muuttunut, jo kaikk' on toisin: Tuskin silmää uskoa mä voisin, Jollei synnyinpaikan muisto pyhä Mieless' säilyis muuttumatta yhä. "Tässä synnyin, tässä mieheks vartuin, Auran kurkeen ensi kerran tartuin.
Silloin sanat sattui mieleheni: »Eikö sitten enää milloinkana miestä ollut Ajan voittajata?» Väkevästi vanhan silmä loisti, kädet rinnoillaan hän risti, lausui: »Aika voitetahan joka kerta, jolloin aatos miehen mieless' syttyy, aatos miehen mieltä ankarampi, kasvavainen yli kuolevaisen.
Seurasivat rakkautemme muistot mua äärelle alttarinkin, kunne kasvot käännän, siellä sinä, mitä mietinkin, mieless' oot, sun on piirtees Ristiin-naulitulla, sun soi äänesi messun halki, rukouksessani hartaimmassa haave syntinen sylkähtää. Itkeä mun pitäis itseäni, sentään entistä aikaa halaan, katua mun tulis kauhistusta, sentään toivotan takaisin. Ken mun päästää kuolon kahlehista?
Pohjanmaalla kaukaisella Asui vanha eukkonen Tilallansa rauhaisella Kanssa pienen tyttösen. Stiina oli tytön nimi, Viisi kesää nähnyt vaan, Vielä peukaloaan imi Eikä surrut tapojaan. Töistä mailman ikävintä Oli Stiinall' aapinen; Lukuhetket ankarinta Nuhdetta toi mummosen. Lelut, kanat, kukot, muuta Oli mieless' ainiaan, Mutta kirjan oppii uutta Stiina yhä kammoi vaan.
Ei ole ruokaa mun sitä ennen eik' ole juomaa ottava suuni, kun surman sai sotakumppani armas; luonani tuo majass' on terän tuiman viiltämä ruumis, usta jo päin jalat käättynä, siell' uron ystävät ääress' itkevät. Siksipä mieless' ei nyt mull' ole moiset, surma ja hurme on vain sekä kuolevien korahukset."
Jott' ajan viholliset tekosyytä Ei tästä sais, niin suokaa meille käsky. Ett' anoisimme hänen vapauttaan. Enempää meill' ei mieless' oma hyöty, Kuin minkä teidän etuunne se koskee; Ja teille eduks on, ett' on hän vapaa. KUNINGAS JUHANA. Niin olkoon! Hänen nuoruutensa johdon Ma uskon teille. PEMBROKE. Tuo mies sen verityön on toimittaja; Näk' eräs ystäväni valtakirjan.
DOGI. Niin kyllä, Rhodos häll' ei mieless' ole. 1 PALVELIJA. Kah, lisää uutisia! SANANSAATTAJA. Arvoisat, viisaat herrat, turkkilaisiin, Jotk' äsken purjehtivat Rhodoon suoraan, Siell' yhtynyt on toinen laivasto. 1 SENAATTORI. Tuot' arvelin. Kuin monta heitä lienee? SANANSAATTAJA. Noin kolmekymment' alusta; nyt suuntaa He muuttavat ja käyvät peittämättä Kyproa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät