Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Maitre Voigtin mehiläiset surisivat pitkin kesää konttorissa, lensivät yhdestä akkunasta sisään ja toisesta ulos, ja huvittelivat siellä niin mielellään, ikäänkuin olisivat luulleet saattavansa imeä mettä tuon hyvän notarion leppeästä sydämestä.
Ma hiljaa vainen piileilin Ja tytön tuskitella soin; Se aatos oli suloisin, Ett' tähden mun hän kärsi noin; Sen vuoks' en oitis lemmestään Ma juossut häntä kiittämään. Vaan perho lensi kukkaseen, Se suunsa mettä sille soi, Ja rastas lauloi: rinnalleen Se puolisonsa kohta toi; Nyt kullan nimen mainitsin, Ja hälle kaulaan lennähdin. Tytölle.
Kun vanhoja yleensä kunnioitettiin, kutsuttiin jumalaa *Ukoksi*, jolla oli vaimo *Akka*, jonka vakasta mehiläinen kantoi mettä. Aurinko, kuu ja tähdet olivat eri jumalia, joilla oli nuoria, kauniita poikia ja tyttäriä: *Päivätär*, auringon tytär, *Kuutar*, kuun tytär, *Tähdetär*, tähden tytär.
Halatessani sun vartalosi, Koska imeskelen huuliltasi Kauan kätketyn ma lemmen mettä, Autuas ma kuiskaan itselleni: Moista astiata, paitsi Aamor, Jumaloist' ei yks'kään omistelle! Moisii muotoja ei tao Vulkaano Vasarillaan ikitaitavilla!
Kulki täällä kuunos lintu, Kävi kaunoinen kananen, Mehiläinen meiän maalla Kokonansa kolme vuotta, Suomen suuria saloja, Kanarvikko kankahia, Etsien pesän sijoa, Asuinpaikkoa pahaista; Johon saisi Suomen maalle Mettä ihmisten iloksi.
Sua, köyhäin suosijata, köyhät kiittää riemuiten, Tosi tuomarit sua kehuu, puoltajata totuuden; Mettä, hunajata ja'at sä, raamatusta haastellen. Mikä hämärää ol' ennen, sen sä selväks' todistat, Vapahtajan sanoista sa makuleivän valmistat, Taivaan juomaa meille psalmein elinlähteest' ammennat.
Pani poikansa pajahan tekemähän voitehia noista heinän helpehistä, tuhatlatvan tutkaimista, me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista. Poikanen meni pajahan, läksi voitehen tekohon; tuli tammi vastahansa. Kysytteli tammeltansa: "Onko mettä oksillasi, alla kuoresi simoa?"
Kulki soita, kulki maita, Lenti lehtoja leveitä, Ei löynnyt pesän sijoa, Paikkoa pahaistakana, Kuhun kuppinsa kuletti, Pistäisi mesisen pillin, Kun on kaikki tältä maalta Kuivannut kukat koreat, Me'en vienyt viimatuulet, Pannut pakkaset hunajan. Sentähen majansa muutti, Pesän siirti sitte maalle, Kussa paljo kukkasista Mettä saapi mielellistä.
Siks ihminen ei tunne, mistä tullut on häneen tieto ensi selviöiden ja ensi pyytehien vaistovalta, mi teiss' on, niinkuin mehiläisess' into on mettä tehdä; ja tuo ensi tahto siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen. Mut että tuohon kaikki muukin yhtyis, on teille synnynnäistä määräyskyky, min tulee kynnys hyväksynnän olla.
KERTTU. Et hennone mun pyyntöäni kieltää? Sä etkö enää muista hyvyyttäni? Jos oli juhla mikä, sinulle Ma enkö suonut parhaat palaset Ja mettä, simaa osan runsaamman Kuin kumppaneilles? TAIMO. La'atkaa puhumasta Jo kallis emäntäni! KERTTU. Kiittämätöin! Nyt kiellät pyynnön mitä pienimmän, Kun itse siteiss' olen onneton Ja apuasi kerran tarvitsen! TAIMO. Ma menen käyköön miten tahansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät