Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mikä pakko, mikä pakko olla ikävässä, Kunpa otan poieslähdön koko pitäjästä. Tämän kylän pojat on kun töpihäntä hukkii, Toisen kylän pojat on kun mesimarjan kukkii. Tämän kylän pojat on kun vilun virran vettä, Toisen kylän pojat on kun hunajaa ja mettä. 39. MIN
Eivät mesikämmenet niillä seuduin missään olleet niin ahkeroina vieraina kuin Härilässä ja syynä siihen oli se, että keskievarilla oli kolme mehiläispesää, joita hän hoiti huolellisesti. Kontio rakastaa, niinkuin tiedämme, mettä ja menee usein uhkamiellä mitä vaaraa päin tahansa, kun hän vaan saa tämän himonsa tyydytetyksi.
Kohteliaisuudesta otin sen ja olin ryyppäävinäni minäkin, mutta kun tarjosin sen taas takaisin hänelle, odotti minua jo näin kuuluva pätkä, jonka hän samassa silmilleni heitti: Teistä on tämä tuhma juoma, minust' on tämä mettä Mutt' ei sitä siltä tarttis mua kielellänsä pettää .
Niinkuin arat urvut, niinkuin lehdet hennot toivo toisen jälkeen herää elämään, sydän päivään avaa sadat sala-kennot, pyytäin suven mettä, pyhintään; luottain elon isään, joka aina pitää murheen vähimmästä matajasta maan, jonka käden alla kaunihisti itää jyvä pienin ylös piilostaan;
Toinen omituinen lintu on mesikäki, joka on hyvin ahnas mettä syömään, mutta kun mehiläispesä sattuu olemaan sellaisessa paikassa, ettei se sitä saavuta, houkuttelee se ihmisiä pesän luo, ja saapi tavallisesti aina osan medestä, kun nämä sen löytävät.
"Mitä hullutuksia, sinäkö laiska olisit, kuka semmoista on rohjennut nimetä? Kuule siis, sinulla on kosija, hoikka kuin honka, tukeva kuin tammen tyrni, punainen kuin aurinko, rikas kuin kulta-omena, joka sinua rakastaa kuin mettä; muutoin hän ei olisi sinulle tänään lahjoittanut morsiuspuku-arkkusta. Isän kanssa on asia selvillä, kylläpä poikakin pian tulee asiata suorittamaan.
Puut siellä punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle, hopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan. Siell' oli mäet simaiset, kalliot kananmunaiset; mettä vuoti kuivat kuuset, maitoa mahot petäjät, aian nurkat voita lypsi, seipähät valoi olutta. "Hyvä oli siellä ollakseni, armas aikaellakseni.
Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! Uskoton ollut oon, eksynyt luotasi pois. Juoda sun huulies mettä ja kuulla sun ääntäsi kaihoon, tuntea laulujen vuon täyttävän rintani taas. Maisen pyyteen heikkona orjana kulkenut oon ma, ah, sinut unhoittain, etsinyt riemuja maan, löytänyt kiiltävän valheen ja hetkien leikkivän unhon, mutta en suuruuttas, mutta en riemujas sun.
Ja kuitenkin oli tämä jalopeura sangen kohtelias ja hellä rakkaudessansa nuorta tyttöä eli vaimoansa kohtaan; niinpä toi se hänelle mitä harvinaisimpia saaliita ja parhainta mettä, valvoen vartijana hänen nukkuessansa, joksi aikaa se pakotti meren, metsän ja eläinkunnan vaikenemaan. Mutta se ei auttanut!
Heinon »vihkimysjuhlaankin» hän näkyy v. 1847 kutsutun, jolloin hän on kirjottanut ja ehkä häissä lausunutkin seuraavan pienen, soman runon: »Etsien hywässä elämän wettä maistakat suosion maljasta mettä, jonga nyt rakkaus riemulla tuo, ja onni tarjoten teillekin suo.»
Päivän Sana
Muut Etsivät