United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tultuamme sinne, laittoi emäntäni valkean kahvipannun alle, ja minä jäin katselemaan merta sekä kuuntelemaan metsän hiljaista humua, mutta tästä ei mieleni iloiseksi tullut; minä olin yhä vain alakuloinen. Siinä katsellessani näin veneen merellä.
Kauvas valliten merta kahta Permin purret kulki, kauvas kaartaen Pohjanlahta Kainuu satamat sulki, loitos Karjalan kannel kaikui, kauvas kantoi Jäämin jous, Taara-huutoja rannat raikui, kussa Yösalon purret sous. Silloin suur' oli Suomen kansa, Suomen leijona voimassansa, silloin heimoni kunniaa koko Pohjola julisti julki.
Sua tervehdimme, sä matkamies Meren synkän ja kaukaisen. Kun ystäväpöytähän päätyi ties, Käy keskehen ruusujen! Niin, ole tervetullut! Ken vieraamme oivempi oisikaan, Kuin hän, jon tupahan tuttavaan Me kuljemme kaikin kerta, Elon kylliks kun sousimme merta. Ja rannalle raukalle laskimme. Sä kauan viipyös luonamme, Sä varjo kaameakatseinen, Sä kuolema, veikko viimeinen! Niin, ole tervetullut!
Onnellinen se maa, jonka helmassa tuhannet järvet lainehtivat ja jonka rannat merta vasten tekevät sataneljäkymmentä peninkulmaa! Meri luo valtaa ja vapautta, meri antaa varoja ja sivistystä; meri on viljelyksen tuoja maan päällä, ja maa, joka on yhteydessä meren kanssa, ei koskaan voi jähmettyä hädän ja sorron alle, jos se vaan ei itse ole siihen syypää.
Kun sen virtojen vetrehet vedet hellien hyväilevät rantamaita, silloin kukkaset elpyvät eloon ja nurmen nukka vihannoi. Ei polta poroksi, ei tuota tuhoa mun mereni lauhkea lämpö, se vain sulattaa jään ja haihduttaa hyisen hallan. Eloa ja voimaa se henkii, karuille kallioillekin se kukkia kasvattaa. Luulet joskus tyyneksi merta, tyyneksi kuin kuollut.
Jos olisi hypätä alas hänen veneeseensä, soutaa maihin ja jäädä heidän luokseen, keskelle merta, erämaan kosteikkoon, jättämättä jälkeäkään itsestään. Ja luoda itselleen uusi ympäristö loppuiäkseen? Voisikohan sen? Minusta tuntuu, että pitäisi voida. Ja voinhan sitä koettaa siellä, minne olen menossa. Kuta kauempana, sitä parempi. Mutta maa jää taakse, katoaa pois ja unohtuu.
No niin, näiden voimien avulla minä tutkin tätä tyhjentymätöntä luontoa. Tutkin maata, ilmaa, merta, taivasta.
Ja katso, niinkuin usein aamun suussa Mars punertavi halki usman sankan alhaalla lännen puolla, päällä meren, niin mulle näkyi jospa näkyis vieläi! nopea valo, merta kiitäväinen; sen kanss' ei lintu lentänyt ois kilpaa. Kun tuosta silmän käänsin tuokioksi ja Oppaaltani tiedustella tahdoin, se oli suureksi jo seijastunut.
OSWALD. Jos hänet kohtaisin ma, kyllä nähtäis, Kenenkä olen puolta. REGAN. Hyvästi! Kuudes kohtaus. Doverin seutu. GLOSTER. No, vuoren huipulle jo eikö tulla? EDGAR. Juur' ylös noustaan; kas, kuin työläst' on se! GLOSTER. Minusta maa on tasa. EDGAR. Julman jyrkkä! Vait! Kuulettenko merta? GLOSTER. Enkä kuule. EDGAR. Muut aistinne on varmaan tylsiks tehnyt Tuo vaiva silmissänne.
Unohdinhan, että olen kenties vienyt sinulta rakkaimman poikasi. Kreeta koetti hymyillä niinkuin oli aina ennenkin hymyillyt, jolloin hänen ilonsa valaisi kuin aurinko kaikkea, mitä kohtasi. Nyt on kreivi aivan väärässä, sanoi hän. On niin monta, jotka pitivät kreivistä, sekä tässä maassa että toisella puolen merta.