Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Kuu kulta, Jumalan luoma, Lähes päätä päästämähän, Syötä Karjalan kaloja, Kuvetjärven kuorehia!" Suen vivulla käynyt. Kolm' on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika tuorehesen, Kolmansi suen vivuille. Tuli poikanen kalasta, Poika toinen tuorehesta, Ei tullut suen vivulta. Kenen poikoa ikävä? Emon poikoa ikävä. Läksi emo etsimähän Kaonnutta poikoansa.
Ei täällä, mies parka, ole mitään. Elias ymmärsi hänen jotakin lausuvan ja lähestyi häntä. Minä, Luojan luoma, sanoo hän, poikkesin tänne juomaan. Eipä ole kuka antaisi; ei täältä saa mitään, mene vaan Herran nimeen. Elias alkoi kysellä. Eikös teillä ole yhtään tervettä ihmistä, joka korjaisi edes tuon sairaan vaimon? Eihän sitä ole, ei ole. Mies tekee kuolemaa pihalla ja me täällä sisällä.
Vilkaisten meihin hetkisen puoleksi ylenkatseella, puoleksi voitonriemulla seurasi neiti Västman Sissiä pitkillä, jymisevillä askeleilla. Rouva Dahl oli vaiennut. Minä kuulin insinöörin hiljaa mutisevan itsekseen: "Perrr " Siihen hajosi rouva Dahlin luoma tuulentupa. Kun seuraavana aamuna tulin ruokasaliin, astui rouva Dahl juhlallisena vastaani ja sanoi: "Menneet!" "Kutka ovat menneet?" kysyin.
Maria ei kuullut enempää. Hän sävähti punaiseksi ja käsi putosi hervottomana alas. Sitäkö kymmenmarkkasta se nyt lähetti perimään? En kuule. Liisa, herkiä, jumalan luoma, eihän se sinun kiljumisestasi kumminkaan välitä. Sanomaan, että mitä? Että jos miehenne tulisi käymään hänen puheillaan. Sepä on työssä nyt. Tulkoon sitten illalla työstä päästyään. Kyllä sanon. Poika meni.
Se kihahti melkein samassa Anterolle päähän. Katsohan ihanaa maailmaa! virkkoi hän osoittaen kahdella sormella eteensä. Järvi, koski, kirkko, pappila! Mikä paratiisi! Maailma ei ole Jumalan luoma! Kenenkäs se on? Pirun! Kuka sen sanoi? Minä sen sanoin! Vai sinä? He! Ja miksi se on pirun luoma? Siksi, että se on niin ihana!
Siellä sydämmess' on synnin juuret, Sydämmess' on asuinsija Herran. Ja tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä. Kuinka voipi kaksi tunnett' aivan Vastakkaista olla rinnassamme: Toinen luoma Jumalan on: taivas, Toinen: helvetti on oma työmme!
Lieteen risukimpun heittää, liekit räiskähtää ja palaa; sitten oman liemen keittää, Simo Hurtta katsoo salaa, eukko hämmentää ja häärii, tekee työtä tärkeätä, maustehiaan mittaa, määrii, tilkan tuota, toisen tätä. Jop' on valmis velhon juoma, velli outo sulhon suuhun: »Saa'os tästä, Luojan luoma, tuntuu ytimeen ja luuhun!
Mutta kun hän sitä edellytti varmasti, niin pysyi paikoillaan ja loi sohvallepäin toisinaan myrkyllisen katseen ja näkyi ajattelevan: »Joskopahan halkeisit, Jumalan luoma!» Vähitellen Lindblom tyyntyi nauramasta, mutta puuskaus näkyi kovin uuvuttaneen, sillä hän oikaisihe sohvalle pitkäkseen ja huohotti siinä kuin väsynyt hevonen, purskahtaen tuon tuostakin uuteen nauruun.
Sitä se kaikkialta etsii eikä se elämän alhaisimmissakaan vaiheissa kuole nälkään. Sillä ei mikään kauneus jää kokonaan huomaamatta. Se voi piillä tietoisuuden ulkopuolella, mutta se vaikuttaa yhtä tehokkaasti niin yössä kuin päivän kirkkaudessa. Sen luoma ilo vain on silloin luoksepääsemättömämpää, siinä ainoa erotus.
NATHAN. Vaan jos tuon hyvän sulle tehnyt ois vain mies, vain luonnon luoma ihminen: ois sinust' enkeli hän, varmaan ois. RECHA. Ei sellainen hän ollut enkeli, ei, todellinen, aivan todellinen! Omista puheistanne uskon sain mä enkeleihin, ihmeihin, joit' tekee Jumala rakkautemme hyvitteeksi. Mä Häntä rakastanhan.
Päivän Sana
Muut Etsivät