Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mitä moraaliin tulee, niin siinä oli Valentine peloittava: hän oli imenyt itseensä kaikki Ibsenin sankarittarien hengen, hän jumaloitsi nyt naista, jolla on puhdas, kenenkään saavuttamaton kauneus, hän arveli, että Anne-Marie, Santerren viimeinen luoma, oli liian paljon aineellinen sentähden, että kirjailija oli eräässä huonoimmin onnistuneessa paikassa sanonut, että Norbertin suutelot jättivät vaikutuksen hänen huulilleen.
Herra hauasta havatsi, Lausui luoja, noin nimesi: "Ei ole täältä nouseminen, Kun siellä käkeäminen; Kivet alla, paaet päällä, Kupehilla kummallaki, Someret syäntä vasten, Vasten hieta hartioita." Neitsy Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Päivälle kumarteleksen: "Oi päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme!
Hänen kasvonsa loistivat ilosta, ja isän kaulaan karaten hän virkki: Minä olen siis Mari, äitivainajani oma lapsi, ja minullakin on oma sielu, Jumalan luoma, puhallus Hänen Hengestään, niinkuin olette sanoneet; minä en ole siis paljas hirveä pelätti, jonka pimeyden henki on ilmoille tuonut.
Mutta kestetyt vaivat eivät enää tuntuneet, näkyi yksistään niitten hedelmä. Uutta kangasta ajatellessaan, minkä vaivain takana se on, tuntui kuitenkin kuin tuo sataviisikymmenkyynäräinen vaatepakka olisi ihmeen luoma. Sentähden antautui hän sydämen halulla kiittämään Jumalaa, joka oli häntä auttanut huojentaen hänen työtään.
Suuret armeijat sellaista väkeä rakentavat par'aikaa Ardisin kaupunkia, asuen kurjissa kasarmeissa, joissa säädyllisyyden tilalla vallitsee tylsä raakuus. Totta on, että juuri noissa työväen kaupungeissa asustaa se kiljuva peto, jota oligarkit niin kauheasti pelkäävät mutta hirviö on heidän itsensä luoma.
Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin. Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma.
Yks panoraama vaihtoi toisen kanssa. Pientä laaksoa tuolla rehoittavine ruohoketoinensa, siimeksineine metsinensä ja rikkaine kukastoinensa ympäröitsee sinertävä tunturien luoma kehäke, tuo on Ruotsin Lapin paradiisi, se on Kvickjoki! Paradiisin sulkee cherubi jäävaltikalla, tuo armoton, kuoloa uhkuva Sulitelma.
Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Paistoi hetken heltehesti, Toisen himmesti hiosti, Kolmannen koko terältä, Nukutteli nuivan kansan, Paineli väen pakanan, Nuoret miekkojen nojahan, Vanhat vasten sauojansa, Keski-iän keihäille. Paistoi paaet pehmiäksi, Kivet suolaksi sulatti, Someret veti ve'eksi, Hiejan vaaheksi valutti, Päästi luojan kuolemasta, Katomasta kaikkivallan.
He ovat liikaviisaita, joillen ei kelpaa tämä nykyinen Jumalan luoma maailma; sen pitäis heidän mielensä mukaan olla peräti toisenlaisen ja semmoiseksi kuvailevatki.
Ehkä pyytää työhön. Sitä ennemmin. No, tuleppa nyt sitten tänne isän syliin. Tule, tule! Sen sanoi Yrjölle, joka kädet ojona pyrki hänelle äidin polvelta. Mene vaan. Kyllä oletkin ollut niin paha poika taas, ettei mihin panna. Elä, jumalan luoma, anna sille piippua suuhun, kipeäksi tulee. Niin, nauratko sinä nyt, junkkari? puhui äiti. Toisetkin lapset keikkuivat isän ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät