Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Helga kodissansa taas Uinuu uness' autuaas. Herättyään riemuin huomaa: Saapuu päivä, Luojan luoma! "Konsa iltaan elän sen, Jannea taas syleilen. Kuin hän onkin uskollinen, Palava ja intohinen!" Miekka seinällä. Se vuotta monta kymmentä On siinä rippunut, Sit' aurinko on paahtanut, Se siit' on ruostunut.
Ja kun aate, rakkauden luoma, Ihmisrinnan nytkin valtaa, valmis Hän sentähden uhraamaan on leivän, Hengellensä voitoks' elääksensä.
Tämä aikakausien luoma inhimillinen pahuus ja tietämättömyys, jonka huostaan hän on ruumiinsa heittänyt, se nyt kohtaa rohkeata etsijää ikäänkuin kysyen, mitä hänellä täällä on tekemistä. Ja silloin osottaa etsijä, että hän on oikealla tolalla, että hän on oikeasta päästä alottanut. Hän ei säpsähdä eikä pelästy. Koko sielunsa voiman hän kerää yhteen ja laulaa ilmi ikuisen kaipuunsa.
Niin päivyt Jumalan luoma, Luoma luojan valkiamme, Lenti taiten taivahalle, Siallensa entiselle, Päästi miehet nukkumasta, Pahat unta ottamasta. Pahat kahletta takovat, Nauloja varustelevat, Lyöä luoja kahleisin, Rautalukkoihin lukita, Ettei pääsisi pakohon, Kulkemahan kunne'kana, Hakatusta hauastansa, Kuopastansa kaivetusta.
»Menetkös tiehesi, poika, taikka minä lyön sinua tällä märällä luutulla.» »Jussi, Jussi, ole tappelematta, mamma on ruokasalissa.» Hannalla oli jo paha hätä. »Minä häntä opetan», jupisi poika hammasta purren ja rutisti Miinaa hartioista. »Elä tapa, Jumalan luoma, elä, elä. Totteletkos!» Miina osui häntä luutturievulla kasvoihin ja pääsi samassa käsistä.
Maria näki tulen Aadolfin silmissä sammuvan, hän tiesi sen madon, joka jäyti Aadolfin elämänpuuta, olevan hänen teeskennellyn kylmyytensä luoma ja kuitenkin ampui hän viimeisenkin nuolen Aadolfin revittyyn rintaan.
Paista hetki heltehesti, Toinen himmesti hiosta, Kolmansi koko terältä, Paaet paista pehmiäksi, Kivet suolaksi sulata, Someret veä ve'eksi, Hieta vaaheksi valuta, Päästä luoja kuolemasta, Herra hauasta herätä!" Tuo päivyt Jumalan luoma, Päivyt armas aurinkoinen, Lenti päätönnä kanana, Siipipuonna siuotteli, Luojan hauan partahalle, Kammiolle kaikkivallan.
Korpeen raivattu peltokin kantaa vielä kauan uutisviljelyksen epätasaista leimaa, kuinka saattaisi sitte niin monimutkainen, monisärmäinen viljelyksen luoma kuin kansallinen sivistys täysvalmiina kirvota maasta yhden ainoan ihmispolven taikapolkemalta.
Huumori, sukkela, vapauttava leikinlasku tulee Kivellä hänen myötäsyntyneen raskasmielisyytensä avuksi, luoden kultaisia päivänsäteitä hänen tuotantoonsa, samoin kuin epäilemättä myös hänen elonsa tielle, joskin tuo hyvän pään ja terävän älyn luoma puustavillinen ilotulitus hänellä milloin tahansa saattaakin sammua riutuvaan, liikuttavaan surumielisyyteen.
Näkyipä seitsemän nyt kultapuuta minulle kangastuen matkan takaa, mi meistä vielä niihin asti oli. Mut kun ma totuutta niin pääsin liki, ett' aistiharha, etäisyyden luoma, pois haihtui ynnä seikat selvät näkyi, opetti mulle kyky arvostelun, ett' oli seitsemät ne tuohusjalat, ja että äänet lauloi Hosiannaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät