Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Peileillä varustetusta tornista ei musta savu vielä tihkuele, lasilevyjen takaa ei vielä loista kaiket yöt palava valkean valo, jota on määrätty toivotuksi johtotähdeksi pimeässä kuljeksiville. Leimahtava valo, joka välkkyy lyhdyn toisella sivulla, on vaan auringon viimeisen säteen heijastus, jonka meri pian nielee. Merellä liikkuu laivoja joka haaralla.
Minulle onnea uskotit, impi, Mut oli onneni unta, Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, oli onneni unta! Miksikä leikit lempeni kanssa? Miksikä uskotit toista? Miksikä ei, kuni ennen, mulle Säihkyvät silmäsi loista? Miksikä hurmasit nuoren rinnan, Kiihdytit lempeni tulta? Miksi et ynseä ollut jo ennen, Kieltänyt kihloja multa? Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa! Voi, minun onneni unta!
Hänen puheensa, joka ennen oli ollut suoraa ja sydämellistä, sillä hän piti sydämensä levottomuuden salassa, muuttui ankaraksi kanteeksi ihmiskuntaa vastaan, hänen mielensä syksyn kaltaiseksi, jossa ei auringon paiste ensinkään loista. Ketä tuli Johanneksen syyttää? Itseänsä.
Sun Pohjolassa, herttainen, on rakastella rauhainen; sun tääll' on lysti ollakses ja armas aikaellakses. Joudu, kevät. Kevät armas, joudu jo, talven kahleet poista! Nouse taasen, aurinko, kirkkahana loista; joudu jo. Sua, kevät, kaipaan ma päivänpaisteinesi, kaipaan taasen tuoksua kukkanurmiesi. Joudu jo!
Surmasi hirmuinen Kullervo Pimentolan kauniin tyttären, mutta silloinpa katkesi side, joka Pohjolan ja Kalevalan sovintoon liitti, ja toisiansa vastaan nyt taasen kääntyivät sukukuntain aseet, ja onnen ikuisen nyt maamme periä taitaa. Jos ompi niin, niin kasvoipa tuhosta onni. Loista, kuu, ja kirkasta tiensä. Mutta kosken alle, tuohon, he venheinensä pysäyvät.
Silmät suurina kysyvät, huulet vailla vastausta, kasvot jäiset, kalvennehet. Tutkit Tuonen arvoitusta. Mit' on lempi? Mit' on kuolo? Mikä tarkoitus elämän? Kummeksitko? Kauhistutko? Luonto kanssasi kysyvi, Mana mahdin antanevi. Miksi empisin enempi? Aik' on maata mennäkseni Kuuhut paista, tähti loista! Kaivan haudan haavehille, tuvan tumman, pirtin pienen; itse lautsalle laseime.
KANSA: Kaunis on virsi Väinämöisen. Loista silmä Luojan silmä! Kuule kurjan huokausta. V
On aamusi ihana, Sun päiväs' loistava kerran on, Siis sovinnoks' kätes' anna Ja loista sankarina." Mutt' Klesamor vastineeks' Löi häntä miekalla nurjalla; Taas syttyi tappelu, silmä Nyt sammui Klesamorin. Sä aaltojen neitonen, Miks' vuotaa kyynele silmästäs'? Kaatunut eipä, Oihonna, Sun jalo sankarisi.
"He metsään jatkoi kulkuaan, Vain kauemmas yhä ko'ista: Salon synkkiä teitä jo astutaan, Mihin päivä ei enää loista. "He tahtoi tietää ihmeet maan Ja saavuttaa suurenmoista Ja tuossapa aurinko lappeellaan Se kiiluili kanervoista! "Mut peikko se noin teki taikojaan, Hän häijyin haltioista: Jos poiat hän lumoo, ei aiatkaan Lumouksesta poikia poista.
Päivän Sana
Muut Etsivät